Oppimistyyli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joidenkin teorioiden mukaan oppimisprosessin yksilöllisiä eroja voidaan luokitella esimerkiksi aistikanavien mukaan.

Oppimistyylit perustuvat valtaosin tieteellisesti kumottuihin teorioihin.[1][2][3][4][5][6] Niiden mukaan yksilöllä on yleinen, tiedostamaton taipumus oppia paremmin tietynlaisilla oppimisstrategioilla tai opiskelutavoilla. Teorioiden mukaan oppijat tulee jakaa oppimistyylimallien mukaan eri tavoilla toimiviin ryhmiin. Yksilöllinen oppimistyyli selvitetään kyselylomakkeella tai psykologisella kokeella. Osa malleista perustuu ajatukseen oppimistyylien biologisesta alkuperästä, toisten mukaan oppimistyyli on ajan myötä muuttuva ja kehittyvä ominaisuus. Oppimistyyleihin kategorisointi ja niiden perusteella opettaminen on monissa tutkimuksissa osoitettu jopa haitalliseksi[7][8], ja teorioiden suosiota levittävät ennen kaikkea niitä hyödyntävät kaupalliset tahot. Silti oppimistyyliajattelu on merkittävä suuntaus kasvatusalalla, ja sitä tapaa kaikilla tasoilla lastentarhoista yliopistoihin.[9]

Lukuisiin oppimistyylimalleihin liittyvästä laajasta ja pitkäaikaisesta tutkimuksesta huolimatta oppimistyylien olemassaoloa ja diagnosoitavuutta ei ole osoitettu eikä niiden mukaisen opetuksen tehosta ole saatu luotettavaa näyttöä.[10] Tutkimuksissa on päinvastoin havaittu, että kaikenlaiset oppijat hyötyvät enemmän yhden hyvän opetusstrategian käyttämisestä kuin oppijoiden jakamisesta oppimistyyliryhmiin.[11] Tutkijoiden mukaan erityisesti havaintokanavateoriat lukeutuvat opetusalan "neuromyytteihin", joilla ei ole tieteellistä pohjaa, vaikka monet opettajat uskovat niiden pohjautuvan aivotutkimuksiin.[12][13]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka erityisesti aistipohjaiset oppimistyylit ovat olleet käytössä jo pitkään, oppimistyylien nykyisen suosion alku voidaan tulkita olleen vuonna 1979, kun yhdysvaltalainen Walter Burke Barbe julkaisi kirjan ”Teaching through modality strengths: concepts and practices”.[14] Barbe kuitenkin huomautti jo vuonna 1982 esitteessään, että oppijoita tulisi rohkaista käyttämään muitankin aistejaan jos he vaikuttavat nojaavan vain vahvimpaan aistiinsa.[15] Barben teorian julkaisun jälkeen oppimistyylien suosio nousi, ja tutkimuksia oppimistyylien tehokkuudesta tehtiin paljon 1980-luvun lopulle asti. Menetelmän suosiosta huolimatta eri oppimistyyleihin diagnosoivat menetelmät osoittautuivat epäluotettaviksi. Esimerkiksi Kavalen ja Fornessin tutkimuksessa 39 tehdystä kokeesta koostettiin meta-analyysi, joka edusti noin 3100 koehenkilöä. Keskimääräisellä efektikoolla 0.14 aistimoodeihin perustuva opetus todettiin yhdeksi tehottomimmista menetelmistä, joita erityisopetuksessa on käytetty. Johtopäätöksenä todettiin, että opettajien kannattaa kiinnittää enemmän huomiota opetettavaan asiaan kuin oppilaiden yksittäisiin oppimistyyleihin.[1] Vuonna 2008 oppimistyylien tutkijoille tarjottiin rahapalkinto. Saadakseen rahapalkinnon, tutkijan tulisi esittää luotettavaa tieteellistä todistusaineistoa oppimistyylien tehokkuudesta. Palkinto on kasvanut vuosien varrella, eikä kukaan ole onnistunut tuottamaan tarpeeksi luotettavaa tutkimustietoa ansaitakseen nyt 5000 dollarin suuruista palkintoa.[16] Tutkimusten tuloksista huolimatta teorioiden totuudenmukaisuus nähdään yhä itsestäänselvyytenä erityisesti kasvatustieteen ammattilaisten keskuudessa[17][18][19][7][20][21] ja jopa kasvatustieteen oppikirjoissa[22][23] Syynä myytin sitkeydelle on ehdotettu esimerkiksi sitä, että erilaisten oppijoiden huomioiminen luokkahuoneessa sopii yhteen länsimaisten individualististen arvojen kanssa.[8]

Oppimistyylien suosio erityisopetuksessa kasvoi 2000-luvun alussa opetushallituksen suositeltua niitä oppimisvaikeuksien hoitoon.[24] Joidenkin oppimistyylimallien tarjoajien mukaan varsinaisia oppimisvaikeuksia ei ole olemassa, vaan oppijoiden kohtaamat vaikeudet johtuvat siitä, ettei heitä opeteta heidän oppimistyylinsä mukaisesti.[25] Erityisopetuksessa on käytetty varsinkin visuaalista, auditiivista ja kinesteettistä oppimistyyliä (VAK) mukailevaa opetusta, josta on tutkimuksessa käytetty termiä modality-based instruction (aistimoodeihin perustuva opetus).

Oppimistyylimalleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VARK-oppimistyylimallissa oppijat jaetaan visuaalisiin, auditiivisiin, kinesteettisiin, sekä niihin, jotka oppivat parhaiten lukemalla ja kirjoittamalla.

Laajalti tunnettuja oppimistyylimalleja on noin 80. Näistä on saatavilla materiaalia suomeksi ainakin seuraavista:

  • D. A. Kolbin kokemuksellisen oppimisen teoriaan perustuva Honey & Mumfordin malli, joka sisältää tyylit osallistuja, tarkkailija, päättelijä sekä toteuttaja.[26] Mumfordilla on lisäksi tyylit aktivisti, teoreetikko, pragmaatikko ja pohdiskelija.[27] Käytännössä nämä Suomessa näkyvät eri versiot ovat vain käännös- ja tulkintaversioita alkuperäisistä Peter Honeyn ja Alan Mumfordin kehittämistä neljästä mallista (engl. activist, theoretic, pragmatist, reflector / mirrorist). Alkuperäisteoksista ja esimerkiksi Peter Honeyn oman yrityksen kotisivuilta löytyvät vain nämä. Honey-Mumfordin oppimistyylikyselyä käyttävät eniten konsultti- ja valmennusorganisaatiot.
  • Dunn & Dunnin malli, jonka sisältämät pääelementit ovat ympäristötekijät, emotionaaliset tekijät, sosiologiset tekijät, fysiologiset tekijät sekä psykologiset tekijät.[28] Suomessa suositumpi on Prashnigin malli, joka mukailee Dunn & Dunnin mallia.
  • Oppimistyylit visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen (VAK),[29] joiden tarkasta alkuperästä ei ole varmuutta. Nämä oppimistyylit muistuttavat NLP:n miellejärjestelmiä, mutta sisältyvät myös Dunn & Dunnin malliin.

Monista malleista on olemassa erillinen sovellus, jota käytetään liike-elämän koulutuksissa tai työhönottohaastatteluissa.

Tutkimuksia ja kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppimistyylejä tutkittiin eniten 1980-luvulla. Vuonna 2004 brittiläinen tutkimusryhmä arvioi koko siihenastisen tutkimuksen valitsemalla 13 merkittävintä mallia lähemmän tarkastelun kohteeksi:

  • Gregorcin Mind Styles sekä Style Delineator
  • Dunn & Dunnin oppimistyylimalli
  • Ridingin kognitiiviset tyylit ja CSA
  • Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori (MBTI)
  • Apterin motivaatiotyyliprofiili (MSP)
  • Jacksonin LSP
  • Kolbin LSI
  • Honey & Mumfordin LSQ
  • Herrmannin "kokonaisaivomalli" ja HBDI
  • Allinson & Hayesin CSI
  • Entwistlen mallit
  • Vermuntin ILS
  • Sternbergin ajattelutyylit ja TSI, TSA

Yksikään malleista ei ole osoittanut riittävää tehoa. Sen sijaan niihin liittyvästä tutkimuksesta löytyi huomattavia puutteita. Yleisenä ongelmana on riippumattoman tutkimuksen puuttuminen, sillä monissa tapauksissa tutkimusta johtavat samat tahot, jotka markkinoivat menetelmää. Osa menetelmistä, kuten Dunn & Dunnin malli, on tutkimuksissa todettu tehottomiksi, mutta tämä ei ole vaikuttanut tapaan, jolla niitä markkinoidaan.[10] Oppimistyyleistä on tehty lukuisia tutkielmia, joissa on havaittu ihmisten jakautuvan kyselyn perusteella erilaisiin mieltymysryhmiin. Useimmat näistä eivät täytä tieteen laatuvaatimuksia, koska niissä käytetyt menetelmät (esim. diagnosointi) ovat epäluotettavia. Ne harvat kokeelliset tutkimukset, jotka ovat menetelmiltään päteviä, ovat toistaiseksi tuottaneet negatiivisia tuloksia.[11] Oppimistyylien lisäksi on tutkittu episteemisiä eli tiedonhankkimistyylejä [30] sekä kognitiivisia tyylejä.

Kirjallisuutta vuosien varrelta
Vuosi Otsikko Tulokset Vertaisarvioitu Kyllä/Ei[31]
1977 Examining the Benefits and Prevalence of Modality Considerations in Special Education Vaikka oppimistyyleille ei ole tutkimusevidenssiä, oppikirjat kehottavat käyttämään aistipohjaisia oppimistyylejä opetuksessa. Kyllä
1978 Modal Preferences and Strengths: Implications for Reading Research Oppimistyyleille ei ole tarpeeksi tutkimusta. Kyllä
1979 Differential Diagnosis. Prescriptive Teaching: A Critical Appraisal Lapset eivät hyödy oppimistyylien mukaisesta opettamisesta. Kyllä
1980 Modality preference and teaching method: A review of the research Oppimistyylien mukaisen opettamisen puolesta on hyvin vähän tutkimusta. Kyllä
1987 Substance over Style: Assessing the Efficacy of Modality Testing and Teaching Oppimistyylien mukainen opettaminen ei parantanut oppimistuloksia merkityksellisesti, joten opettajan huomio tulisi suunnata muualle. Kyllä
1990 The Importance of Learning Style in End-User Training Varsinaisena tuloksena oli, että Kolbin oppimistyylin mukaan opettaminen ei vaikuta oppimistuloksiin, mutta artikkelissa yritetään kuitenkin soveltaa tuloksia teorian puolesta. Kyllä
1990 A Critique of the Research on Learning Styles Oppimistyylien tutkimuksesta nostetaan esille monia epäkohtia, kuten määrittelyn sekavuus, reliabiliteetin ja validiteetin mittauksen heikkous ja oppijoiden relevanttien piirteiden tunnistaminen. Ei
1993 The effect of cognitive style and mode of presentation on learning performance Kyllä
1995 I'm different; not dumb Modes of presentation (V.A.R.K.) in the tertiary classroom Kyllä
1998 Supporting visual and verbal learning preferences in a second-language multimedia learning environment. - PsycNET Kyllä
1998 Aligning Student Learning Styles with Instructor Teaching Styles Kyllä
1999 A Critique of Learning Styles Kyllä
2003 Learning from web-based instructional systems and cognitive style: Learning from web-based instructional systems Kyllä
2003 Rethinking the multiplicity of cognitive resources and curricular representations: Alternatives to 'learning styles' and 'multiple intelligences' Kyllä
2003 Learning style, learning patterns, and learning performance in a WebCT-based MIS course Kyllä
2004 Learning styles and pedagogy in post-16 learning Kyllä
2004 [RE]Visioning the academic–teacher divide: power and knowledge in the educational community Kyllä
2006 VAKing out learning styles—why the notion of ‘learning styles’ is unhelpful to teachers Kyllä
2006 Testing the ATI hypothesis: Should multimedia instruction accommodate verbalizer-visualizer cognitive style? Kyllä
2006 Feeling Better: A Comparison of Medical Research and Education Research Kyllä
2007 Evaluation of Learning Styles and Instructional Methods in the NROTC Naval Operations and Seamanship Course Kyllä
2007 Learning Styles and Memory Kyllä
2007 Everyone's Doing It, but What Does Teacher Testing Tell Us about Teacher Effectiveness? Kyllä
2007 Effects of Visual and Verbal Learning Styles on Learning Kyllä
2007 Examination of Pre-Service Teachers’ Learning Styles and Temperament Styles within an Elementary Science Methods Course Kyllä
2008 Neuromythologies in education Kyllä
2008 Learning Styles: Concepts and Evidence Kyllä
2008 VAK or VAK‐uous? Towards the trivialisation of learning and the death of scholarship Kyllä
2010 Some problems & peculiarities with the learning styles rhetoric and practice Kyllä
2010 Different Perspectives of Learning Styles from VARK Model Kyllä
2010 The myth of learning styles Kyllä
2010 The Enduring Appeal of ‘Learning Styles’ Kyllä
2012 Learning styles: unreliable, invalid and impractical and yet still widely used Kyllä
2012 Neuromyths in Education: Prevalence and Predictors of Misconceptions among Teachers Kyllä
2012 The Case Against Learning Styles Kyllä
2012 Elementary school teachers' perspectives on learning styles, sense of efficacy, and self-theories of intelligence Kyllä
2012 Exploring the relation between visualizer–verbalizer cognitive styles and performance with visual or verbal learning material Kyllä
2012 Learning styles: where’s the evidence?: commentaries Kyllä
2013 Building Evidence into Education Kyllä
2013 The Learning Styles and the Preferred Teaching–Learning Strategies of First Year Medical Students Kyllä
2013 Do Learners Really Know Best? Urban Legends in Education Kyllä
2014 Neuroscience and education: myths and messages Kyllä
2014 How do my Students Study? An Analysis of Students’ of Educational Disciplines Favorite Learning Styles According to VARK Classification Kyllä
2014 Understanding your student: Using the VARK model Kyllä
2014 Matching learning style to instructional method: Effects on comprehension. Kyllä
2014 How neuroscience is affecting education : report of teacher and parent surveys. Kyllä
2015 Is learning styles-based instruction effective? A comprehensive analysis of recent research on learning styles Kyllä
2015 How psychological science can improve our classrooms: Recommendations should bridge the laboratory and the classroom. Kyllä
2015 How psychological science can improve our classrooms: Recommendations should bridge the laboratory and the classroom. Kyllä
2015 The Learning Styles Myth is Thriving in Higher Education Kyllä
2015 The Scientific Status of Learning Styles Theories Kyllä
2016 Learning About Learning: What Every New Teacher Needs to Know Kyllä
2017 Stop propagating the learning styles myth Kyllä
2017 Dispelling the Myth: Training in Education or Neuroscience Decreases but Does Not Eliminate Beliefs in Neuromyths Kyllä
2017 Evidence-Based Higher Education – Is the Learning Styles ‘Myth’ Important? Kyllä
2017 Bridging the Gap: Aligning Teaching and Learning Styles Kyllä
2018 ‘App-based medical education: Does VARK work?’ Kyllä
2018 A test of two alternative cognitive processing models: Learning styles and dual coding Kyllä
2018 Learning Styles: Preferred Learning Choices and Behaviors of Saudi Male and Female EFL Learners Kyllä
2018 The Learning Styles Educational Neuromyth: Lack of Agreement Between Teachers' Judgments, Self-Assessment, and Students' Intelligence Kyllä
2018 The Prevalence of Educational Neuromyths Among Pre-Service Special Education Teachers Kyllä
2019 Preferred Cognitive Learning Patterns (VAK) Among Secondary Students Admitted to King Saud University and its Effect on their Academic Achievement in Physics Kyllä
2019 Matching Instruction with Modality-Specific Learning Style: Effects on Immediate Recall and Working Memory Performance Kyllä
2019 Another Nail in the Coffin for Learning Styles? Disparities among Undergraduate Anatomy Students’ Study Strategies, Class Performance, and Reported VARK Learning Styles: Study Strategies, Learning Styles, Anatomy Performance Kyllä
2019 Exploring the relationship between students’ learning styles and learning outcome in engineering laboratory education Kyllä
2020 When the “correct” answer on the test is wrong: Licensure exams and the myth of learning styles Kyllä
2020 Maybe they’re born with it, or maybe it’s experience: Toward a deeper understanding of the learning style myth. Kyllä
2020 How Common Is Belief in the Learning Styles Neuromyth, and Does It Matter? A Pragmatic Systematic Review Kyllä
2020 Providing Instruction Based on Students’ Learning Style Preferences Does Not Improve Learning Kyllä
2021 Measuring Educational Neuromyths: Lessons for Future Research Kyllä

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kenneth A. Kavale, Steven R. Forness: Substance over Style: Assessing the Efficacy of Modality Testing and Teaching. Exceptional Children, 1.11.1987, nro 54, s. 228–239. doi:10.1177/001440298705400305. ISSN 0014-4029. Artikkelin verkkoversio. en
  2. Anjali Ganesh: Alignment of Teaching Style to Learning Preferences: Impact on Student Learning. Training & Development Journal, 2014, nro 5, s. 119. doi:10.5958/2231-069x.2014.00786.0. ISSN 2231-0681. Artikkelin verkkoversio.
  3. Harold Pashler, Mark McDaniel, Doug Rohrer, Robert Bjork: Learning Styles: Concepts and Evidence. Psychological Science in the Public Interest, 1.12.2008, nro 9, s. 105–119. doi:10.1111/j.1539-6053.2009.01038.x. ISSN 1529-1006. Artikkelin verkkoversio. en
  4. June Lu, Chun-Sheng Yu, Chang Liu: Learning style, learning patterns, and learning performance in a WebCT-based MIS course. Information & Management, 1.7.2003, nro 40, s. 497–507. doi:10.1016/S0378-7206(02)00064-2. ISSN 0378-7206. Artikkelin verkkoversio. en
  5. Beth A. Rogowsky, Barbara M. Calhoun, Paula Tallal: Matching learning style to instructional method: Effects on comprehension.. Journal of Educational Psychology, 2015, nro 107, s. 64–78. doi:10.1037/a0037478. ISSN 1939-2176. Artikkelin verkkoversio. en
  6. Laura J. Massa, Richard E. Mayer: Testing the ATI hypothesis: Should multimedia instruction accommodate verbalizer-visualizer cognitive style?. Learning and Individual Differences, 1.1.2006, nro 16, s. 321–335. doi:10.1016/j.lindif.2006.10.001. ISSN 1041-6080. Artikkelin verkkoversio. en
  7. a b Philip M. Newton: The Learning Styles Myth is Thriving in Higher Education. Frontiers in Psychology, 2015, nro 6, s. 1908. PubMed:26696947. doi:10.3389/fpsyg.2015.01908. ISSN 1664-1078. Artikkelin verkkoversio.
  8. a b Catherine Scott: The Enduring Appeal of ‘Learning Styles’. Australian Journal of Education, 1.4.2010, nro 54, s. 5–17. doi:10.1177/000494411005400102. ISSN 0004-9441. Artikkelin verkkoversio. en
  9. Valtonen, Jussi: Oppimisen psykologiaa, osa 2 psykologia.fi. Viitattu 29.9.2013.
  10. a b Coffield, F., Moseley, D., Hall, E., Ecclestone, K. (2004). Learning styles and pedagogy in post-16 learning. A systematic and critical review. London: Learning and Skills Research Centre. PDF. (Web Archive 2005).
  11. a b Pashler, H., McDaniel, M., Rohrer, D. and Bjork, R.: Learning Styles - concept and evidence. Psychological Science in the Public Interest, December 2008, 9. vsk, nro 3, s. 105-119. The Association for Psychological Science. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 27.10.2011. en
  12. Neuromyth 3 - OECD www.oecd.org. Viitattu 23.8.2015.
  13. Dekker et al.: Neuromyths in education: Prevalence and predictors of misconceptions among teachers. (Verkkojulkaisu, viitattu 23.8.2015) Front. Psychol., 18 October 2012. Artikkelin verkkoversio.
  14. Walter B Barbe, Raymond H Swassing, Milone, Michael N: Teaching through modality strengths: concepts and practices. Columbus, Ohio: Zaner-Bloser, 1979. 5990906. ISBN 978-0-88309-100-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2021). English
  15. Walter B. Barbe, Michael N. Milone: Modality Characteristics of Gifted Children. G/C/T, 1.1.1982, nro 5, s. 2–5. doi:10.1177/107621758200500102. ISSN 0164-9728. Artikkelin verkkoversio. en
  16. Learning Styles Challenge -- Year Eight -- Now at $5,000 » Work-Learning Research Work-Learning Research. 4.8.2014. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
  17. Shaylene E. Nancekivell, Priti Shah, Susan A. Gelman: Maybe they’re born with it, or maybe it’s experience: Toward a deeper understanding of the learning style myth.. Journal of Educational Psychology, 2020-02, nro 112, s. 221–235. doi:10.1037/edu0000366. ISSN 1939-2176. Artikkelin verkkoversio. en
  18. Kilpatrick, Jeffrey Todd: Elementary school teachers' perspectives on learning styles, sense of efficacy, and self-theories of intelligence. Western Carolina University. ProQuest Dissertations Publishing, 2012.
  19. Sanne Dekker, Nikki Lee, Paul Howard-Jones, Jelle Jolles: Neuromyths in Education: Prevalence and Predictors of Misconceptions among Teachers. Frontiers in Psychology, 2012, nro 3, s. 429. PubMed:23087664. doi:10.3389/fpsyg.2012.00429. ISSN 1664-1078. Artikkelin verkkoversio.
  20. Amy E. Ruhaak, Bryan G. Cook: The Prevalence of Educational Neuromyths Among Pre-Service Special Education Teachers. Mind, Brain, and Education, 2018, nro 12, s. 155–161. doi:10.1111/mbe.12181. ISSN 1751-228X. Artikkelin verkkoversio. en
  21. Judith A. Arter, Joseph R. Jenkins: Examining the Benefits and Prevalence of Modality Considerations in Special Education. The Journal of Special Education, 1.10.1977, nro 11, s. 281–298. doi:10.1177/002246697701100304. ISSN 0022-4669. Artikkelin verkkoversio. en
  22. Joshua Cuevas: Is learning styles-based instruction effective? A comprehensive analysis of recent research on learning styles. Theory and Research in Education, 2015-11, nro 13, s. 308–333. doi:10.1177/1477878515606621. ISSN 1477-8785. Artikkelin verkkoversio. en
  23. Laura Pomerance, Julie Greenberg, Kate Walsh: Learning about Learning: What Every New Teacher Needs to Know. National Council on Teacher Quality, 2016-01. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.12.2021). en
  24. Oiva Ikonen: Oppimistyylit ja opetus. Spektri, 1999, nro 3, s. 16–18.
  25. Oppimistyylien tunnistamisen mahdollisuudet säätötekniikan opetuksessa. Timo Ahola. Oulun yliopisto (Web Archive 2005).
  26. Dlc.fi
  27. Humanic.fi
  28. Opinopas.net
  29. Tkk.fi
  30. Tuomola, Reijo ja Maijanen, Ari: Mukautuvat www-sivut ja oppimistyypit cs.uta.fi. Viitattu 28.9.2013.
  31. JYKDOK jyu.finna.fi. Viitattu 31.12.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leino, Anna-Liisa & Leino, Jarkko: Oppimistyyli: Teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1990. ISBN 951-26-3395-7.
  • Vaherva, Tapio ja Jorma Ekola 1986. Aikuisten opettamisen taito. Radion aikuiskasvatussarjan kolmannen osan oppikirja.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]