Oppilasvaihto

Oppilasvaihto on toimintaa, jossa tavallisesti 13–18,5-vuotiaat oppilaat tutustuvat vieraan maan kieleen ja kulttuuriin käymällä koulua ulkomailla. Yleensä vaihto-oppilaat asuvat isäntäperheessä ja käyvät paikallista koulua yhden lukuvuoden ajan. Ikäraja on joillakin järjestöillä 14. Pääosin vaihto-oppilaaksi kuitenkin lähdetään lukion tai ammatillisen koulutuksen ensimmäisen lukuvuoden jälkeen.

Sana oppilasvaihto tulee siitä, että vaihto-ohjelmaan osallistuvat maat vaihtavat oppilaita keskenään. Isäntäperheet ovat tavallisesti vapaaehtoisia. Ohjelmia hoitavat järjestöt etsivät yleensä sopivat isäntäperheet oppilaalle. Nuorisovaihdossa nuoret tutustuvat maahan opiskellen tai töitä tehden, esimerkiksi leireillä. Opiskelijavaihdoksi kutsutaan toimintaa, jossa opiskellaan osa kotimaisesta tutkinnosta ulkomailla.

Oppilasvaihdot tulivat suosituiksi toisen maailmansodan jälkeen. Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on ollut vaihtoa vuodesta 1948. Niiden tavoitteena on kasvattaa vaihto-oppilaiden ja isäntäperheiden jäsenten ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta muita kulttuureita kohtaan sekä samalla parantaa oppilaiden kieli- ja sosiaalisia taitoja.

Oppilasvaihtoa järjestävät Suomessa muun muassa AFS, ASSE, Rotary-klubit, STS, EF Education First, YFU, Explorius,, Mirlo, Into, TR-kielimatkat, UP Education, Universal Players ja Student Exchange Finland. Nuorisovaihtoa tarjoavat Allianssi ja Suomen Lions-liitto. United World Colleges -koulut eivät ole suoranaisesti oppilasvaihtoa, sillä siinä opiskelijat suorittavat opintonsa kokonaisuudessaan uudessa koulussaan.

Osa oppilasvaihtoa myyvistä suomalaisista toimijoista on kaupallisia, osa voittoa tavoittelemattomia, vapaaehtoisuuteen perustuvia järjestöjä. Oppilasvaihto on useissa maissa viranomaisten tarkoin säätelemää toimintaa ja vaihto-oppilastoiminnan yhtenä edellytyksenä voi olla, että vastaanottava järjestö on voittoa tavoittelematon. Tällaisia maita ovat mm. Australia, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat. Kaikki tässä artikkelissa mainitut suomalaiset oppilasvaihdon järjestäjät ostavat vaihto-oppilaspaikkoja voittoa tavoittelemattomilta järjestöiltä mm. Yhdysvalloissa.

Vaihto-ohjelmien tyypit

Euroopassa Euroopan unionin jäsenmaista tulevat opiskelijat voivat osallistua Erasmus-nimiseen opiskelijavaihto-ohjelmaan. Tämä ohjelma antaa EU:n opiskelijoille mahdollisuuden opiskella muissa maissa hallitusten välisen sopimuksen perusteella. Monet opiskelijat haaveilevat ulkomaille lähtemisestä ja siellä haluamansa koulutuksen saamisesta. Tämä prosessi sisältää yleensä useita vaiheita, joista osa on yksinkertaisia ja osa hyvin monimutkaisia. Vaikein ja työläin vaihe on opiskelijaviisumin saaminen kyseiseen maahan.

Lyhytaikainen vaihto

Lyhytaikaiset vaihto-ohjelmat tunnetaan myös nimellä STEP. Ne painottuvat perhemajoitukseen, kielten opiskeluun, yhteiskunnalliseen työhön tai kulttuuritapahtumiin. Lukiolaiset ja yliopisto-opiskelijat voivat hakea ohjelmiin erilaisten niitä järjestävien valtiollisten tai ei-valtiollisten organisaatioiden kautta. Lyhytaikainen vaihto kestää yhdestä viikosta kolmeen kuukauteen, eikä se edellytä opiskelua missään tietyssä oppilaitoksessa. Opiskelijat osallistuvat intensiiviseen ohjelmaan, joka laajentaa heidän ymmärrystään muista kulttuureista, yhteisöistä ja kielistä.

Pitkäaikainen vaihto

Pitkäaikainen vaihto on vaihto, joka kestää kuudesta kymmeneen kuukautta tai jopa yhden kokonaisen vuoden. Osallistujat käyvät isäntämaissa lukiota tai yliopistoa opiskelijaviisumilla. Yleensä Yhdysvaltoihin saapuville opiskelijoille myönnetään J-1-viisumi kulttuurivaihtoa varten tai F-1-viisumi ulkomaalaisille opiskelijoille. Opiskelijoilta odotetaan integroitumista isäntäperheeseen sekä syventymistä paikalliseen yhteisöön ja ympäristöön. Palattuaan kotimaahansa heidän tulee soveltaa näitä tietoja arjessa ja lisäksi pitää esitys kokemuksestaan sponsoreilleen. Monet vaihto-ohjelmat odottavat, että opiskelijat pystyvät kommunikoimaan isäntämaan kielellä ainakin perustasolla. Jotkin ohjelmat edellyttävät opiskelijoilta standardoidun englannin kielen ymmärtämistestin suorittamista ennen ohjelmaan hyväksymistä, joka lähettää heidät Yhdysvaltoihin. Toiset ohjelmat eivät testaa kielitaitoa. Useimmat vaihto-opiskelijat oppivat puhumaan isäntämaan kieltä sujuvasti muutaman kuukauden kuluessa. Jotkin vaihto-ohjelmat, kuten Kongressin ja Bundestagin nuorisovaihto, KL-YES, FLEX, rahoitetaan valtion varoin.

Aiheesta muualla

• http://www.csfes.org/