Operaatio Wigwam

Wigwam-ydinkokeen räjäytys, joka tehtiin 14.5.1955 Tyynellämerellä.

Operaatio Wigwam oli yhden ydinkokeen mittainen merellinen sotilasoperaatio. Tämän tehnee erityislaatuiseksi se, että toteuttaja oli Yhdysvaltain laivasto, sekä myös se: että ydinlaukaisu suoritettiin avomerellä ja pintaa paljon syvemmällä. Siihen osallistui 30 Yhdysvaltain laivaston alusta sekä 6 800 henkilöä. Ydinkoelataus räjäytettiin merialueella n. 800 km eli 500 mailia San Diegosta lounaiseen. 14. toukokuuta vuonna 1955 räjäytettiin Mark 90 W7-tyypin, Betty-nimen saanut ydinräjähde.

Aseen tyyppi oli syvyyspommi. Sen tuhovoima oli 30 kT, aseen kehittäjä on Los Alamosin ydinlaboratorio LANL ja se mahdollisesti käytti kiihdytettyä fissiota. Tämä on perusteltavissa pommin klassista fissiopommia kevyemmällä kokoonpanolla eli konstruktiolla. Esimerkiksi raskas laivastohävittäjäkone F7F-3 Tigercat kykeni kantamaan, tämän arviolta 1 100 kg omamassaltaan olevan ydinsyvyyspommin.^[1]

Koelataus hinattiin laukaisukohteeseensa proomulla Tyynellämerellä. Pommiin oli vedetty yli 6 mailin eli lähes 10 km mittaiset kaapelit. Räjäytys toteutettiin 680 m eli 2 000 jalan/ft. syvyydessä. Räjäytyksen nimi oli sama kuin operaation eli Wigwam.

Itse testattu asetyyppi Mark 90 Betty oli käytössä vain varsin lyhyen ajan, sillä sen palvelusura käsitti vuodet 1955 - 1960. Kehittely tapahtui vuonna 1952. ^[2] Aktiivissa käytössä olleiden syvyyspommien ydinkärjen tuhovoima oli 5 - 10 kT. W7 -asetyyppiä eli ydinkärkeä käytettiin myös muissa sovellutuksissa, kuten taktisiin lyhyen kantaman ohjuksiin asennettuna sekä ilmatorjuntaohjuksissa.^[3]

Muuta erikoista oli se, että USS Mount McKinley oli toistamiseen johtoaluksena eli lippulaivana yhdysvaltalaisten suorittamassa ydinkokeessa. Operaatio Sandstone oli tämä edellinen (ko. alusta tarkoittaen) mainittu, mikä toteutettiin vuonna 1948.