On ruusu Iisain juuren

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Speyerer Gesangbuch 1599: Es ist ein Ros entsprungen

On ruusu Iisain juuren on suomenkielinen käännös saksankielisetä, laajalti tunnetusta joululaulusta Es ist ein Ros entsprungen.

Laulun alkuperäisten sanojen kirjoittaja on jäänyt tuntemattomaksi. Virsi on julkaistu painettuna Kölnisssä 1599 kokoelmassa Alte Catholische Geistiliche Kirchen-Gesang. Laulun on kirjoittanut muistiin mainzilainen munkki Conradus ja julkaissut sen rukouskirjassaan. [1]

Kaikkein varhaisimmassa tekstissä on uusimman tulkinnan mukaan ollut vain kaksi säkeistöä, jotka muodostivat kysymyksen, arvoituksen ja vastauksen. Ensimmäinen säkeistö on kertoo arvoituksen tavoin, miten juuri, ruusu on puhjennut kukkaan keskitalvella. Toinen säkeistö kertoo, mikä tämä juuri on: Maria ja sen kukka, Jeesus. Tätä rauhan valtakuntaa runoilija kaipasi uskonsotien ja talonpoikaiskapinoiden aikana. Pian myös protestanttiset kirkot ottivat tämän katolisen virren omiin virsikokoelmiinsa. Tekstiin liittyvään melodiaan on luterilainen säveltäjä Michael Praetorius tehnyt yhä lauletun neliäänisen sovituksen, ja se julkaistiin 1609 Pretoriuksen Musae Sioniae VI -kokoelmassa.[1]

Virrestä on erimittaisia versioita, pisimmässä jopa 23 säkeistöä, mutta se tunnetaan yleisimmin vain kolmi- tai nelisäkeistöisenä. Se kertoo ruusun juuresta, joka alkaa kukkia keskellä talvea. ”Tuo kukka suloinen" – Die Wurze zart – on Iisain, kuningas Daavidin isän, suvun juuri (latinalainen nimimuoto Jesse esiintyy myös virren vanhoissa teksteissä). Vuonna 1844 yläfrankkilainen pappi Friedrich Layriz kirjoitti virren 1.-2. säkeistöjen lisäksi virteen kolme lisäsäkeistöä ja julkaisi virren Der Evangelische Kirchengesang-kokoelmassa. Layriz osallistui vanhojen virsien uudistus- ja julkaisutyöhön.[2]

Laulu tunnetaan Suomessa useina käännöksinä. Kuorolauluna sen julkaisi ensimmäisen kerran Jyväskylän ensimmäinen musiikin lehtori, ”suomenkielisen kuorolaulun isä” E. A. Hagfors vuonna 1871 kokoelmassaan "Suomalainen lauluseppele". Sen jälkeen laulu otettiin mm. evankelisen liikkeen laulukirjaan, Siionin Kanteleeseen, vuonna 1892 ja Suomen Lähetysseuran vuonna 1903 julkaisemaan kokoelmaan Hengellisiä lauluja ja virsiä.[2]

Virsi on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa numerolla 23, Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi 113, Helsingin katolisen hiippakunnan laulukirjassa Cantemus laulu 43 [3], Suomen Adventtikirkon laulukirjassa Seurakunta laulaa, laulu 139[4] ja Siionin kannel-laulukirjassa laulu 9. Laulun tekstin on suomentanut Nestor Järvinen 1871. Virsikirjassa olevan tekstin on uudistanut Anna-Maija Raittila 1979.

Suomessa tämän virren sävelmällä lauletaan myös toista jouluun liittyvää tekstiä "Tuo armon valkokyyhky", ja joskus se on mainittu Praetoriuksen sävellykseksi.[2] Se on mm. Hengellisen laulukirjan laulu 45.[5] Tämä teksti ei liity sisällöltään kovinkaan paljon saksankieliseen tekstiin, joka on mm. virsikirjassa olevan tekstin pohjana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 1 Psalmerna 1- 204 av den ekumeniska psalmboksdelen., s. 298. Wessmans musikförlag AB Visby, 2014. ISBN 978-91-8771-034-6. (ruotsiksi)
  2. a b c Virsi 23 On ruusu Iisain juuren virsikirja.fi. Viitattu 4.1.2022.
  3. Cantemus Helsingin katolisen hiippakunnan laulukirja. Helsingin hiippakunnan liturginen toimikunta, Katolinen tiedotuskeskus, 2012. ISBN 978-952-9627-71-4.
  4. Seurakunta laulaa. Kirjatoimi, 2001. ISBN 952-629-430-8.
  5. Hengellinen laulukirja. Vantaa: Hengellinen Laulukirja, 1992. ISBN 951-606-285-7.