Omdurmanin taistelu
| Omdurmanin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Sudanin sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
26 000 |
40 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
noin 60 kaatunutta |
tuhansia | ||||||
Omdurmanin taistelu käytiin 2. syyskuuta 1898. Taistelussa britit löivät sudanilaiset kapinalliset ja valtasivat Sudanin takaisin. Taistelu oli osa Sudanin sotaa.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1884 sudanilaiset ryhtyivät kapinaan brittejä vastaan mahdi Muhammad Ahmadin johdolla. Seuraavana vuonna britit menettivät Khartumin. 1890-luvun alussa brittihallitus päätti vallata Sudanin takaisin. Syynä oli hallituksen huolestuneisuus siitä, että ranskalaiset tai italialaiset kiinnostuisivat tästä Afrikan kolkasta. Lisäksi se toivoi säilyttävänsä valtansa Niilillä.
Sotaretken johtoon valittiin kenraalimajuri Horatio Kitchener, joka valmistautui hyökkäykseen huolellisesti egyptiläisten joukkojen kanssa. Vuosikymmen aiemmin olivat sudanilaiset kapinalliset tuhonneet täydellisesti brittiläisen 10 000 miehen egyptiläisen armeijan El Obiedissa. Kitchener lähti 1896 etenemään Niiliä ylöspäin tykkiveneiden tukemana. Hän oli tätä ennen rakennuttanut rautatien (Sudan Military Railway) Wadi Halfasta Atbaraan varusteiden kuljettamista varten.[1] Tykkiensä lisäksi hänellä oli 20 konekivääriä. Hänen armeijansa koostui noin puoliksi brittien vakituisista sotilaista ja puoliksi brittien kouluttamista egyptiläisistä. Kahden vuoden taistelujen jälkeen kapinallisten komentajat khalifa Abdallahi ibn Muhammad ja Osman Digna päättivät vetää joukkonsa Omdurmaniin, lähelle Niiliä ja aivan lähelle pääkaupunki Khartumia.
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aamulla 2. syyskuuta 1898 Kitchenerin noin 26 000 miehen armeija kohtasi 40 000 khalifa Abdullahin sudanilaista. Edellisenä päivänä brittien ratsuväki oli jo ottanut yhteen sudanilaisten kanssa ja britit nukkuivat yönsä piikkipensaiden ympäröimässä linnoitetussa leirissä zaribassa. Kitchener odotti hyökkäystä jo aamun koittaessa ja hälytti miehensä jo kello 4.30. Hänen ratsuväkensä lähti zaribasta ja näki piakkoin sudanilaisten joukot, jotka etenivät kohti leiriä. Kun sudanilaiset tulivat 2,6 kilometrin päähän zaribasta brittien tykistö avasi tulen. Tuleen yhtyivät pian myös tykkiveneet. Ammuksina ammuttiin kranaatteja, jotka räjähtivät vihollisen yläpuolella levittäen sirpaleita joka suuntaan. Taistelussa ollut Winston Churchill muisteli myöhemmin keskitystä: "Jotkut räjähtivät ilmassa, jotkut heidän kasvoilleen... miehet jatkoivat eteenpäin kuolemaan Allahin pyhän asian puolesta...se oli kauhea näky, koska he eivät olleet lainkaan vahingoittaneet meitä..."
Kun sudanilaiset pääsivät 1 800 metriin, britit avasivat tulen Lee-Metford-makasiinikivääreillä ja Martini-Henry-kivääreillä. Vähän ajan päästä Maxim-konekiväärit aloittivat tulituksensa. Moni ase kuumeni liikaa tulituksen intensiivisyyden vuoksi. Sudanilaiset jatkoivat eteenpäin, mutta yksikään heistä ei päässyt zaribaan asti, vaan he kaatuivat usean sadan metrin päähän. Englantilais-egyptiläisten joukkojen tappiot olivat noin 60 miestä, kun taas sudanilaisia kaatui tuhansia.[3]
Lopullinen hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Torjuttuaan hyökkäyksen Kitchener siirsi sotilaansa zaribasta ja aloitti etenemisen kohti Omdurmania.[4] Khalifan täydennysjoukot tekivät kaksi uutta hyökkäystä brittejä vastaan, mutta ne torjuttiin. Samaan aikaan Kitchener aloitti brittiarmeijan historian viimeisen ratsuväkihyökkäyksen. Saatuaan ratkaisun teknisesti, hän päätti lopettaa taistelun perinteisemmällä tavalla.
21. ulaanirykmentti lähti liikkeelle, Churchill heidän joukossaan. Eräässä kuivuneessa joenuomassa rykmentti yllätettiin. Hyökkäys oli kestänyt 30 sekuntia, ja jo silloin britit joutuivat laskeutumaan lähitaisteluun.[5] Sudanilaiset saivat yliotteen ylivoimallaan ja eloonjääneet britit vetäytyivät.
Ratsuväkihyökkäyksen tappio ei kuitenkaan ollut ratkaiseva. Taistelu oli voitettu ja Kitchener marssi Omdurmaniin ja sen jälkeen Khartumiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Steevens, G. W.: With Kitchener to Khartum. Edinburgh and London: William Blackwood & Sons, 1898. (englanniksi)
- Newark, Tim: 50 taistelua, jotka muuttivat maailmaa. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6139-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Omdurmanin taistelu Wikimedia Commonsissa
