Olemme vuoriamme

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olemme vuoriamme
arm. Մե՛նք ենք մեր սարերը
TatikPapik.jpg
Nimi Olemme vuoriamme
arm. Մե՛նք ենք մեր սարերը
Toinen nimi Tatik Papik
arm. Տատիկ-պապիկ[1]
Isoisä-isoäiti[2]
”Dedo-Babo”
Ukki ja mummi
arm. Դեդո-Բաբո[3]
Tekijä Sargis Baghdasarjan
arkkitehti Juri Hakobjan[2]
Valmistumisvuosi 1967
Taiteenlaji kuvainveisto
Paikkakunta Stepanakert,
Artsakhin lippu Artsakhin tasavalta, Azerbaidžan Azerbaidžan
Koordinaatit 39°50'13.50"N, 46°46'11.42"E

Olemme vuoriamme (arm. Մե՛նք ենք մեր սարերը, kirjoitettuna latinalaisilla kirjaimilla: Menk’ enk’ mer sarerě, azer. Biz və bizim dağlar), jota toisinaan kutsutaan sen ”vanhoihin kasvoihin” viitatessa nimellä Tatik Papik[4] tai hellemmin ”Isoisä ja isoäiti” tai ”Ukki ja Mummi”[1][5], arm. Դեդո-Բաբո, Dedo-Babo[3] on monumentaalinen veistotaiteen teos Stepanakertin ulkopuolella sijaitsevalla kukkulalla. Monumentti sijaitsee lyhyen ajomatkan päässä Stepanakertista sen sisääntuloväylän vieressä ja toimii sekä kaupungin että koko Vuoristo-Karabahin symbolina.

Olemme vuoriamme -veistosta pidetään ikonisena muistomerkkinä, jonka vanhan miehen ja vanhan naisen kasvot edustavat Artsakhin tasavallan vuoristokansaa ja on osa armenialaista kulttuuriperintöä tasavallassa, jossa armenialainen etninen enemmistö muodostaa 95 prosenttia väestöstä[4], ja jota kansainvälisesti tunnustetaan osana Azerbaidžania.[6] Joidenkin lähteiden mukaan sen vuoristokarabahilainen alkuperäinen nimi tarkoittaa ”vuoristoista mustaa puutarhaa”.[4]

Monumentti on kuvattu sekä kaupungin että Artsakhin tasavallan vaakunaan ja kuva siitä on lyöty Armenian ja Artsakhin kolikkoihin.[4][5]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olemme vuoriamme on armenialaisen kuvanveistäjän Sargis Baghdasarjanin taideteos, joka on tehty luonnollista alkuperää olevasta armenialaisesta rakennusmateriaalista, Armavirin punaisesta tuffista.[7] Monumentti pystytettiin vuonna 1967 entisen Azerbaidžanin SSR:n Vuoristo-Karabahin maantieteellisen alueen Askeran-hallinnolliseen piiriin, Khankendin (azer. Xankəndi) kaupungin läheisyyteen.[6] Se kuvaa kahta perinteisiin kansallispukuihin pukeutunutta vanhusta, aviomiestä ja vaimoa.[8] Patsaalla on joko melko[7] tai kokonaan olematon jalusta[5], jolla veistäjä on luonut vaikutelman, että isovanhemmat asuivat täällä syntymästään lähtien, he ovat kasvaneet vuorille ja yhtyneet niiden kanssa. Joidenkin mukaan muistomerkki symboloi Vuoristo-Karabahin maan ja kansan välistä verisidettä[2], jossa edelläkävijöiden hahmot suuntavat katseensa vuosisatojen vanhaan historiaansa, täynnä kamppailua omasta maastaan ja ihmisistä[7], sekä uudet sukupolvet tulevat olemaan isovanhempiensa kaltaisia. Neuvosto-Azerbaidžanin johto vastusti monumentin rakentamista ja ajatus muistomerkin pystyttämisestä kukkulalle Stepanakertin kaupungin läheisyyteen nostatti mielenosoituksia.[1] Joidenkin väitteiden mukaan yhdessä Pravda-lehden numerossa vuodelta 1976 kerrottiin, että muistomerkistä ”Olemme vuoriamme” on tullut ”maailman ensimmäinen pitkäikäisten kunniaksi rakennettu monumentti”.[8]

Monumentin rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvanveistäjän poika Ašot Baghdasarjan, joka myös itse on kuvanveistäjä, kertoi lähemmin muistomerkin saannista ja siitä, että hänen isänsä oli pitkään ollut aikeissa veistää kahdesta, korkeampi matalamman rinnalla olevasta päästä koostuvan monumentin. Poikansa mukaan Sargis Baghdasarjan oli saanut kahden hahmon yhdistelmäidean vieraillessaan Notre Damen katedraalissa Pariisissa. Hän oli keksinyt ajatuksen, että jos veistos koostuisi Quasimodon päästä ja sen vieressä olisi puolet Esmeraldan kasvoista nenästä ylöspäin. Sitten hän teki hahmoista saviluonnoksen, joka Ašotin mielestä muistutti Masis -vuorta. Noin neljä vuotta tämän jälkeen, vuonna 1965, kuvanveistäjä Sargis Baghdasarjan osallistui kansainväliseen näyttelyyn Italiassa, mukana "Olemme vuoriamme” kamarityylisempi pronssiversio. Nykyisin tämä pronssipatsas kuuluu Armenian kansallisgallerian kokoelmaan.[9]

Vuonna 2011 patsaan todettiin olleen häpeällisen huonossa kunnossa, josta "Emme ole hiljaa" -nuorisoaloite oli ollut huolestunut, kehottanut NKR:n (silloisen Vuoristo-Karabahin tasavallan) hallituksen alaisen matkailu- ja muistomerkkien suojeluosastoa kiinnittämään huomiota asiaan ja ryhtymään kiireellisiin korjaustöihin.[10] Tämä Vuoristo-Karabahin maamerkki remontoitiin ja maisemoitiin Venäjällä asuvan vuoristokarabahijuurisen liikemiehen Karen Avagumjanin kustantamana. 145 miljoonan draman arvoisten kunnostustöiden seurauksena muistomerkin alkuperäinen ulkonäkö säilyi, kukkula maisemoitiin ja tehtiin kastelujärjestelmiä tuomaan vehreyttä. Lisäksi muistomerkin luo johtava polku valaistiin ja päällystettiin kivillä, myös muistomerkin jalusta laatoitettiin ja vierailijoille rakennettiin erityisiä virkistyspaikkoja. Vuoristo-Karabahin kunnostettu symboli avattiin virallisesti uudelleen 46 vuotta sen pystyttämisen jälkeen.[1] Monumentin vieressä on 25.09.2013 päivätty laatta kunnostustöiden rahoittajalle Karen Kamojejevitš Avagumjanille.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Бабушка и дедушка арцах. (Artsakhin isoäiti ja isoisä.) Armenia guide. Viitattu 02.4.2020. (venäjäksi)
  2. a b c Monuments and constructions. (Muistomerkit ja rakennelmat.) Smart-Group as a Smart Travel Armenia. Viitattu 02.4.2020. (englanniksi)
  3. a b Ադրբեջանը Արցախի «Մենք ենք, մեր սարերը» հուշարձանը ներկայացրել է որպես ադրբեջանական հուշակոթող (Artsakhissa sijaitseva "Olemme vuoriamme" -monumentti esitetty Azerbaidžanin muistomerkkinä.) 28.12.2018. ShantNews. Viitattu 02.4.2020. (armeniaksi)
  4. a b c d We Are Our Mountains. Stepanakert, Azerbaijan (Olemme vuoriamme. Stepanakert, Azerbaidžan.) Atlas Obscura. Viitattu 02.4.2020. (englanniksi)
  5. a b c David Mchedlidze: Медиа в Нагорном Карабахе. (Media Vuoristo-Karabahissa.) 27.06.2011. media-ge. Viitattu 02.4.2020. (venäjäksi)
  6. a b Vüqar Seyidov: ÖZ DƏYƏRLƏRİMİZİ QORUYAQ (Suojaamme arvojamme.) 06.06.2009. azərtac. Viitattu 02.4.2020. (azeriksi)
  7. a b c Символ Арцаха - статуя "Мы и наши горы". (Artsakhin symboli on patsas "Me ja vuorimme") armeniaonline.ru. Viitattu 02.4.2020. (venäjäksi)
  8. a b «Мы — наши горы»: символ Арцаха. (”Olemme vuoriamme”: Artsakhin symboli.) 23.01.2018. Armenian Moskovan museo ja kansakuntien kulttuurit 2019 (ru: Армянский музей Москвы и культуры наций 2019). Viitattu 02.4.2020. (venäjäksi)
  9. Ի ՞նչ կապ ունեն Քվազիմոդոն ու Էսմերալդան Արցախի «Մենք ենք, մեր սարերը» կոթողի հետ (Mitä tekemistä Quasimodolla ja Esmeraldalla on Artsakhin "Olemme vuoriamme" -monumentin kanssa?) 08.5.2017. Sputnik. Viitattu 02.4.2020. (armeniaksi)
  10. Ղարաբաղում «Մենք ենք մեր սարերը» հուշարձանը խայտառակ վիճակում է. «Չենք լռելու» (Karabahin muistomerkki "Olemme vuoriamme" on häpeällisessä kunnossa. "Emme ole hiljaa") 13.9.2011. NEWS.am. Viitattu 02.4.2020. (armeniaksi)
  11. Maksim Starostin: Папик, Татик и город-герой Степанакерт (Papik, Tatik ja sankarikaupunki Stepanakert.) 6.10.2015. Turister (ru: Туристер). Viitattu 02.4.2020. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]