Oleanterikiitäjä
| Oleanterikiitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Kehrääjämäiset Bombycoidea |
| Heimo: | Kiitäjät Sphingidae |
| Alaheimo: | Macroglossinae |
| Suku: | Daphnis |
| Laji: | nerii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Daphnis nerii |
|
| Katso myös | |
Oleanterikiitäjä (Daphnis nerii) on lähinnä trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä elävä perhonen, joka kuuluu kiitäjien (Sphingidae) heimoon. Suomessa se on äärimmäisen harvinainen harhailija.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikuisen oleanterikiitäjän siipiväli on 90–110 mm. Etusiivet ovat vihreän eri sävyjen kirjomat. Lisäksi vaaleina erottuvien, ohuiden ja voimakkaasti mutkittelevien poikkiviirujen välisellä alueella on nähtävissä vaaleanpunaista ja violettia väriä. Myös siiven tyvessä on vaaleanpunainen täplä. Aivan siiven kärjessä on Y-kirjaimen muotoinen vaalea kuvio. Takasiivet ovat tyvestä harmaat, ulompaa vihreät, ja niissä on vaalea reunajuova. Myös perhosen ruumiissa on useita vihreän sävyjä. Ulkonäkönsä puolesta oleanterikiitäjää ei voi sekoittaa mihinkään toiseen Euroopassa tavattavaan kiitäjäperhoseen.[1][2][3][4][5]
-
Daphnis nerii ♂ -
Daphnis nerii ♂ △
Toukka on vihreä tai ruskea, ja sen kyljissä on vaalea pitkittäisjuova, valkoisia pisteitä ja niskassa kaksi sinistä silmätäplää. Peräpäässä on kiitäjille tyypilliseen tapaan sarvi, joka lajilla on kuitenkin lyhyt ja väriltään keltainen. Ennen koteloitumista toukka muuttuu punertavaksi.[6] Täysikasvuinen toukka on 105–125 mm pitkä.[7]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on levinneisyydeltään afrikkalainen, eikä sillä ole vakituista kantaa Välimeren pohjoispuolella. Afrikan mantereen lisäksi sitä tavataan Etelä- ja Keski-Aasiassa aina Filippiineille saakka. Perhosella on voimakas vaellusvietti ja oleanterikiitäjiä vaeltaakin vuosittain Afrikasta Eurooppaan.[7] Vaelluksen aikana laji voi olla Etelä- ja Keski-Euroopassa melko yleinen,[6] ja useita kertoja sitä on tavattu jopa Suomessa asti[2].
Oleanterikiitäjällä tavataan kahdesta neljään, joskus jopa viiteen, sukupolvea vuodessa. Aikuisten perhosten lentoaika on toukokuusta syyskuuhun.[6] Suomesta perhosyksilöitä on tavattu pääasiassa loppukesällä, toukkia ei koskaan.[2]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oleanterikiitäjä on kuivien joenuomien ja keitaiden laji. Sitä tavataan paikoilla, joilla kasvaa jonkin verran oleanteripensaita, mutta runsaat kasvustot eivät näytä perhosta kiinnostavan.[7] Perhonen lepää päivisin oksistojen kätköissä. Perhonen lentää enimmäkseen ilta- ja aamuhämärässä ja käy silloin ahkerasti kukilla. Häirittynä se voi lähteä lentoon myös päivällä. Laji ei lennä valolle.[6][7]
Vaeltaneita yksilöitä, ja joskus myös niiden toukkia, tavataan puistoissa ja puutarhoissa.[1]
Parittelu kestää muutamia tunteja, mutta pari pysyy yleensä yhteen kiinnittyneenä seuraavaan iltaan saakka.[6] Naaras munii 250–300 munaa, jotka se munii ravintokasvin nuoriin versoihin. Nuoret toukat eivät piilottele, mutta vanhemmat toukat viettävät päivät pensaan tyvellä tai karikkeessa. Toukan kasvu riippuu paljon lämpötilasta. Toukka on täysikasvuinen runsaassa kahdessa viikossa, kun lämpötila pysyy 28 °C tuntumassa, ja noin kuukaudessa 25 °C:n lämpötilassa. Toukka koteloituu kellertävän kotelokopan sisään maanpinnalle, karikkeen joukkoon.[7] Kotelo on talvehtiva elämänvaihe, joskaan perhosen elinalueella ei varsinaista talvea ole, eikä se selviä edes Etelä-Euroopan talvista kuin poikkeuksellisen suotuisina vuosina.[6]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka käyttää ravinnokseen pääasiassa oleanteria (Nerium oleander) mutta myös talvioita (Vinca).[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Rougeot & Viette. Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Tammi 1983 ISBN 9789513055851
- ↑ a b c Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Sphingidae of the Western Palaearctic (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 194–195
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Harvinainen jättiperhonen yllätti siivoojan porraskäytävässä YLE Uutiset 19. elokuuta 2014
- Harvinainen jättiperhonen havaittu pohjoiskarjalaisen hevostallin ikkunalta Yle uutiset 11.8.2023
|