Olavi Helo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Juho Olavi Helo (29. marraskuuta 1914 Helsinki19. joulukuuta 1939 Impilahti[1]) oli suomalainen pesäpalloilija ja jääkiekkoilija.

Helon vanhemmat olivat rakennusmestari Kustaa Helo ja Hilja Maria Kaukonen. Hänellä ja hänen puolisollaan Aino Nuotiolla oli yksi lapsi.[2] Helo oli tullut ylioppilaaksi 1935 ja aloitti Helsingin yliopistossa lainopilliset opinnot syksyllä 1936. Hän toimi samalla Helsingin verovalmisteluvirastossa tarkastajana ja oli pitämättä jääneiden vuoden 1940 Helsingin olympialaisten sanaomalehtiosastolla.[3]

Helo oli pesäpallossa Helsingin Pallonlyöjien edustusjoukkueessa kopparina 1930, 1933-36 ja 1938 ja sai jokaisella pääsarjakaudellaan SM-mitalin. Suomen mestaruuden hän sai 1934 ja 1938. Lisäksi hän osallistui Itä–Länsi-otteluun 1933 ja 1934. Jääkiekossa Helo saavutti HJK:n riveissä SM-kultaa 1935 ja SM-pronssia 1937. Kausi 1936/37 oli Helon jääkiekon pääsarjauran kolmas ja samalla viimeinen.[3]

Asevelvollisuutensa 1935-1936 suorittanut reservin vänrikki Helo oli oli Talvisodassa Jalkaväkirykmentti 38:n 1. konekiväärikomppanian joukkueenjohtaja. Hän kaatui sodan alkuvaiheessa vastahyökkäyksessä Impilahden Syskyjärvellä 19. joulukuuta 1939.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rantala, Risto; Siukonen, Markku; & Tukiainen, Seppo (toim.): Urheilumme kasvot 3, s. 1131. Oy Scandia Kirjat Ab.
  • Arponen, Antti O.; Kasila, Markku; Peltola Veli-Matti: He antoivat kaikkensa - Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat, s. 30. Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=509530&raportti=1
  2. a b Anon.: Isänmaan puolesta. Talvisodassa 1939-1940 kaatuneiden upseereiden elämäkerrasto. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1949. Sivut 103-104.
  3. a b He antoivat kaikkensa ss. 56-57