Olavi Heikkinen

Osmo Olavi Heikkinen (s. 13. joulukuuta 1942 Nilsiä) on suomalainen luonnonmaantieteilijä ja Oulun yliopiston luonnonmaantieteen professori emeritus. Heikkisen tieteelliset tutkimukset ovat lähinnä geomorfologian, hydrologian ja dendrokronologian alalta.

Heikkisen vanhemmat ovat maanviljelijä Uuno Heikkinen ja Helmi Heikkinen (o.s. Launonen). Hän tuli ylioppilaaksi Siilinjärven yhteislyseosta 1963 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1970 ja tohtoriksi 1978. Väitöskirjan aihe oli Trend-surface analysis and its application in geomorphology: two case studies. Vuosina 1970–1985 Heikkinen toimi pääasiassa Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen assistenttina ja vuosina 1985–2007 Oulun yliopistossa, ensin maantieteen apulaisprofessorina ja vuodesta 1998 professorina. Hän oli vierailevana tutkijana University of Washingtonissa Seattlessa 1981–1982.

Heikkinen voitti Tiede 2000 -lehden Kirjoita tieteestä -kilpailun kirjoituksellaan Vanhin puu, tiedon puu 1987. Hän sai Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin 1998 ja Suomen Maantieteellisen Seuran Ragnar Hult -mitalin 2005.

Tieteellisiä julkaisuja

• Heikkinen, Olavi (1994): Using dendrochronology for the dating of land surfaces: In: Dating in exposed and surface contexts, ed. by Charlotte Beck. University of New Mexico Press: Albuquerque, s. 213-235.
• Heikkinen, Olavi (2005): Boreal forests and northern and upper timberlines. In: The Physical Geography of Fennoscandia, ed. by Matti Seppälä. Oxford University Press, s. 185-200.

Kirjoja eläkkeellä

Heikkinen on harrastanut eläkkeellä kynäilyä ja kirjoittanut seuraavat kirjat:

• Aapo Heikkilä – varjotutkija ja tähtiluennoitsija. Oulun yliopisto, 2012.
• Edenistä länteen. Kustannus HD, 2012.
• Elontiellä Nilsiästä Ouluun. Kustannus HD, 2014.
• Vuodenkierto – äidinpojan päiväkirja. Kustannus HD, 2015.
• Suomen ja Marian sota. Kustannus HD, 2017.
• Ukki ja lapset luonnon lumoissa. Kustannus Ves-Line, 2019.