Olavi Andersson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olavi Johan Andersson

Olavi Johan Andersson (myöh. Ahima, 24. heinäkuuta 1895 Turku5. tammikuuta 1963) oli suomalainen jääkärikapteeni, hänen vanhempansa olivat maalarimestari Olof Oskar Andersson ja Naema Ulrika Åhman, hänen puolisonsa oli Ida Leinonen.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän kävi kansakoulun ja Turun kauppaopiston 2-vuotiset iltakurssit. toimi konttoristina Turussa ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1927. Haminan taistelukoulusta hän valmistui 1918, jääkärialipäällystölle järjestetty aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa hän suoritti 1921, Kadettikoulun poikkeuksellinen kurssi 1927–1928 ja sama Suojeluskuntain päällystökoulussa 1933–1934, Taistelukoulun luutnanttikurssille hän osallistui vuonna 1936, Sotilashallinnollisen koulun hän suoritti vuosina 1937–1938.[1][2]

Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania

Ahima liittyi Saksassa koulusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 3. maaliskuuta 1916, hänet siirrettiin rintamakomennuksen jälkeen 1. komppaniaan 23. syyskuuta 1917. Andersson osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Saksan itärintamalla taisteluihin pataljoonan pioneerikomppaniassa Misse-joella ja Riianlahdella, Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Andersson saapui Suomeen (Vaasaan) jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Hän astui armeijan palvelukseen aliupseerina. Suomen sisällissodassa hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Andersson osallistui sotatoimiin Raudussa ja otti osaa rajaseudun taisteluihin. Hän haavoittui Raasulissa 8. huhtikuuta 1918.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen hän palveli 1. kesäkuuta 1918 alkaen 4. jääkäripataljoonassa. Hän toimi koulutusaliupseerina ja komppanianvääpelinä 1. komppaniassa. Hänet siirrettiin 21. kesäkuuta 1926 nuoremmaksi upseeriksi Porin rykmenttiin, missä tehtävässä hän oli aina talvisodan syttymiseen saakka. Rykmentin toimitusjoukkueen johtajaksi hänet nimitettiin 3. tammikuuta 1935. Vuonna 1939 ennen talvisodan syttymistä hän toimi myös rykmentin talouspäällikön apulaisena.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisotaan hän osallistui talousupseerina 1. Prikaatin III pataljoonassa ja otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella. Myöhemmin hänet komennettiin Jääkäripataljoona 4:n huoltopäälliköksi, jonka joukoissa otti osaa taisteluihin Laatokan Karjalassa. Välirauhan aikana hän toimi Jääkäriprikaatin huoltopäällikkönä ja Jatkosodan alkaessa hänet huoltopäälliköksi Jääkäripataljoona 2:een ja edelleen 2. Jääkäriprikaatiin, jonka joukoissa osallistui taisteluihin Tolvajärvi–Karhumäki-akselilla. Vuonna 1942 hänet siirrettiin huoltopäälliköksi Käkisalmen ilmasuojelupiiriin ja edelleen suojeluskuntapiiriin. Torjuntataisteluihin hänet komennettiin huoltopäälliköksi Kenttätykistörykmentti 18:aan ja osallistui sen mukana Rukajärven taisteluihin.[2]

Sotien jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien jälkeen hän toimi Kenttätykistörykmentti 2:en huoltopäällikön apulaisena, kunnes erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945 ja siirtyi Huhtamäki-yhtymän kuljetuspäälliköksi. Hänet haudattiin Turkuun.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975