Ola Brenner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ola Brenner
Henkilötiedot

Carl Ola Brenner (17. joulukuuta 1900 Helsinki11. helmikuuta 1989 Inkoo) oli suomalainen agronomi, rehtori ja paikallishistorioitsija, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ola Brennerin vanhemmat olivat rehtori Magnus Brenner ja Emilia (Emmy) Sofia Lindström (Silvius) ja puoliso vuodesta 1934 kansakoulunopettaja Gerda Karlsson. Kasvitieteilijä Widar Brenner ja geologi Thord Brenner olivat Ola Brennerin veljiä. Brenner tuli ylioppilaaksi vuonna 1918 ja valmistui agronomiksi ja filosofian kandidaatiksi vuonna 1922. Hän oli ensin tilanhoitaja Hauholla ja sitten karjatalouskoulun johtaja kymmenen vuotta ja maamieskoulun johtaja kaksikymmentä vuotta.[1][2]

Vuonna 1957 Brenneristä tuli ruotsinkielisen maatalousoppilaitos Högre Svenska Lantbruksläroverketin rehtori Inkooseen. Tässä tehtävässä Brenner kehitti merkittävästi sekä koulun opetusta että sen harjoittamaa yhteistyötä. Porvoon kaupunginvaltuuston jäsen Brenner oli 1931–1935. Hän oli myös Inkoossa kunnanvaltuuston jäsen. Brenner sai maanviljelysneuvoksen arvon vuonna 1966. Hän julkaisi useita tutkimuksia Länsi-Uudenmaan paikallishistoriasta.[1][2]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ingå sparbank 90 år, 1957
  • Högre svenska lantbruksläroverket 1916–1966', 1966
  • Ingå kyrka, 1968
  • Ingå kyrka: en kort vägledning, 1970
  • Ingå, Fagervik, Degerby: en västnyländsk bygdekrönika, 1971
  • Skolhistoriskt arkiv: uppsatser och urkunder, 1971
  • Ingå handelslag 1921–1971: en redogörelse för handelslagets tillkomst och verksamhet under 50 år, 1971
  • Kyrkyby folskola i Ingo, 1971
  • Snappertuna: en kustbygds hävder. 2, efter 1809, 1975
  • Torpare och landbönder i Ingå, 1979
  • Segelsjöfart i Ingå, 1981
  • Sockenmagasinrörelsen i Ingå och Degerby, 1982
  • Omsorg om utvecklingsstörda i 25 år, 1989, Ola Brenner, ym.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ola Brenner Biografiasampo. Viitattu 16.4.2022.
  2. a b 60-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 17.12.1960, s. 10.