Oikeiosis

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oikeiosis (m.kreik. οἰκείωσις, ”omaksi ottaminen”; sanasta oikos, ”talo”; lat. conciliatio) on stoalaisen filosofian keskeinen käsite. Se tarkoittaa tapahtumasarkaa, jonka kautta elävä olento tulee tietoiseksi itselleen arvokkaista asioista ja myös esimerkiksi yhteenkuuluvuudestaan muiden elävien olentojen tai asioiden kanssa.[1]

Termi esiintyy muun muassa Khrysippoksella, Hierokleella ja Senecalla. Ajatuksen mukaan jokainen elävä olento tulee vaiheittain tietoiseksi omasta luonnostaan ja rakenteestaan, ja ottaa tätä kautta itsensä omakseen. Tätä kautta se myös tulee tietoiseksi siitä, mitkä asiat elämässä ovat luonnostaan tavoittelemisen arvoisia ja mitkä vältettäviä. Tämä mahdollistaa eliöiden itsesäätelyn sekä selittää ihmisten luontaisen yhteisöllisyyden.[2][3]

Stoalaiset ajatukset saivat uutta huomiota uudella ajalla, kun biologiassa on tutkittu itsesäilytysvaistoa sekä erilaisia sosiobiologisia kysymyksiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaarakainen, Teija & Kaukua, Jari (toim.): Stoalaisuus: Tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia, s. 43, 95. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-891-5.
  2. Kaarakainen & Kaukua 2004, s. 45-46.
  3. Luhtala, Anneli: Stoalaisen elämänhallinnan perinne Tieteessä tapahtuu. 2/2005. Viitattu 27.1.2009.