Ohio-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ohio-luokka
Ohio-luokan sukellusvene laukaisee Trident SLBM-ohjuksia (taiteilijan tekemä kuva)
Ohio-luokan sukellusvene laukaisee Trident SLBM-ohjuksia (taiteilijan tekemä kuva)
Tekniset tiedot
Uppouma 16 764 t (pinnalla)
18 750 t (sukelluksissa)
Pituus 170 m
Leveys 13 m
Syväys 10,8 m
Koneteho 1 x S8G-painevesireaktori ja 2 x turbiinia 60 000 shp (45 MW)
1 x Fairbanks Morse -dieselmoottori 325 hv
Nopeus 12 solmua (pinnalla)
20 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 15 upseeria ja 140 miehistönjäsentä
Aseistus
Meritorjunta 4 x 21" (533 mm) Mk48 torpedoputkea
SSGN:154 BGM-109 Tomahawk
SSBN: 24 x Trident II D5 SLBM

Ohio-luokka on Yhdysvaltain laivaston kahdeksantoista ydinsukellusveneen muodostama alusluokka, jonka alukset suunniteltiin alun perin strategisiksi ydinohjusveneiksi. Maailmanpolitiikan muutosten takia osa veneistä on varusteltu taktisiin erikoisoperaatioihin. Muutostöiden jälkeen 14 venettä on aseistettu 24 ballistisella Trident II -ohjuksella ja loput neljä ovat Tomahawk-risteilyohjuksin varustettuja hyökkäysveneitä. Luokan alukset ovat Yhdysvaltain laivaston suurimpia sukellusveneitä.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Michigan (SSBN-727)

Kun Yhdysvaltain laivasto ryhtyi suunnittelemaan uutta ohjusveneluokkaa korvaamaan ikääntyviä, 1960-luvulla rakennettuja strategisia ohjusveneitä (George Washington-, Ethan Allen-, Lafayette- ja James Madison -luokkia), määräävänä kriteerinä oli veneiden taloudellisuus. Jotta selvittäisiin mahdollisimman pienellä luokalla, veneiden haluttiin pystyvän kuljettamaan mahdollisimman monta ohjusta ja pystyvän tekemään entistä pidempiä partiomatkoja. Tästä seurasi luonnollisesti, että veneistä tuli huomattavasti suurempia kuin edeltäjistään. USS Ohio olikin valmistuessaan maailman suurin sukellusvene, joskin tittelin peri hyvin pian sen Neuvostoliiton laivaston vastine, Typhoon-luokka.

Alun perin oli tarkoituksena rakentaa vain kymmenen venettä. Vuosien mittaan suunniteltu määrä kasvoi aina 24 veneeseen. Vuonna 1991 päätettiin lopulliseksi valmistusmääräksi 18 Trident-ohjuksin varustettua venettä, mutta kesäkuussa 1992 allekirjoitetun START-1-sopimuksen nojalla strategisten ydinsukellusveneiden määrä rajoitettiin vuodesta 2002 alkaen neljääntoista. Ensimmäiset kahdeksan venettä varustettiin aluksi Trident C4 -ohjuksin, ja seuraaviin asennettiin kehittyneemmät Trident D5 -ohjukset. Osa alkupään veneistä on peruskorjausten yhteydessä varustettu uudemmilla D5-ohjuksilla.

Laivasto päätti palveluksesta poistamisen sijasta muuttaa neljä vanhinta venettä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana SSGN-veneiksi. Muutostyössä strategiset ohjukset poistettiin, ja tilalle asennettiin yli 150 BGM-109 Tomahawk -risteilyohjusta. Lisäksi veneet varustetaan SEAL-erikoisjoukkojen operointiin soveltuviksi mm. lisäämällä majoitustiloja sekä sukeltajien käyttöön tarvittavat sulkukammiot. Ensimmäinen muunnettu vene, USS Ohio, luovutettiin takaisin laivastolle 7. helmikuuta 2006 sen oltua telakalla vuodesta 2002. Muut muunnellut alukset (USS Michigan, USS Florida ja USS Georgia) luovutettiin vuosina 2006 ja 2007.[1]

Yhdysvaltain laivasto on perinteisesti nimennyt tulivoimaisimmat aluksensa osavaltioiden mukaan ja tapaa noudatettiin myös luokan alusten nimeämisessä lukuun ottamatta USS Henry M. Jacksonia, joka sai nimensä Ohio-luokan syntyyn merkittävästi vaikuttaneen Yhdysvaltain senaattorin mukaan.

Sensorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • IBM BQQ-6, keulaan sijoitettu kuuntelulaite
  • Raytheon BQS-13, aktiivinen korkeataajuuskaikuluotain
  • Raytheon BQS-15, kuuntelulaite
  • Western Electric BQR-15, passiivinen, hinattava kuuntelulaite
  • Raytheon BQR-19, aktiivinen navigointikaikuluotain
  • Lockheed Martin AN/BQQ-10(V4), sonar-hallintajärjestelmä
  • BPS 15A I/J -taajuusalueella toimiva valvonta-, merenkulku-, ja tulenjohtotutka
  • Irrallinen merenkulkututka
  • GTE AN/WLR-8(V), elektroninen tiedustelu- ja valvontajärjestelmä (ESM)
  • GTE WLR-10, varoitusjärjestelmä
  • Northrop Grumman AN/WLY-1, torpedohyökkäysten automaattinen vastatoimintajärjestelmä
  • Kollmorgen 152 -periskooppi
  • Kollmorgen 82 -periskooppi

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohio-luokan sukellusveneet[2]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
USS Ohio General Dynamics Electric Boat Division, Groton 10. huhtikuuta 1976 7. huhtikuuta 1979 11. marraskuuta 1981 poistettu alusluettelosta 1. lokakuuta 2002
palautettu palvelukseen risteilyohjuksin varustettuna 7. helmikuuta 2006
USS Michigan Electric Boat 4. huhtikuuta 1977 6. huhtikuuta 1980 11. syyskuuta 1982 poistettu alusluettelosta 1. lokakuuta 2002
palautettu palvelukseen risteilyohjuksin varustettuna 25. toukokuuta 2006
USS Florida Electric Boat 4. heinäkuuta 1976 14. marraskuuta 1981 18. kesäkuuta 1983 poistettu alusluettelosta 1. lokakuuta 2002
palautettu palvelukseen risteilyohjuksin varustettuna 25. toukokuuta 2006
USS Georgia Electric Boat 7. huhtikuuta 1979 6. marraskuuta 1982 11. helmikuuta 1984 poistettu alusluettelosta lokakuussa 2004
palautettu palvelukseen risteilyohjuksin varustettuna 28. maaliskuuta 2008
USS Henry M. Jackson Electric Boat 19. tammikuuta 1981 15. lokakuuta 1983 6. lokakuuta 1984 -
USS Alabama Electric Boat 14. lokakuuta 1980 19. toukokuuta 1984 25. toukokuuta 1985 -
USS Alaska Electric Boat 9. maaliskuuta 1983 12. tammikuuta 1985 25. tammikuuta 1986 -
USS Nevada Electric Boat 8. elokuuta 1983 14. syyskuuta 1985 16. elokuuta 1986 -
USS Tennessee Electric Boat - - 1988 -
USS Pennsylvania Electric Boat - - 1989 -
USS West Virginia Electric Boat - - 1990 -
USS Kentucky Electric Boat - - 1991 -
USS Maryland Electric Boat - - 1992 -
USS Nebraska Electric Boat - - 1993 -
USS Rhode Island Electric Boat - - 1994 -
USS Maine Electric Boat - - 1995 -
USS Wyoming Electric Boat - - 1996 -
USS Louisiana Electric Boat 23. lokakuuta 1992 27. heinäkuuta 1996 6. syyskuuta 1997 -

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokan veneiden kotisatamat ovat Bangorin (SSBN730, SSBN731, SSBN732, SSBN733, SSBN735, SSBN737 ja SSBN741) ja King's Bayn (SSBN734, SSBN736, SSBN738, SSBN739, SSBN740, SSBN742, SSBN743) laivastotukikohdissa.

Luokan päätehtävä on toimia strategisena ydinasepelotteena. Käytännössä veneet hoitavat tätä tehtävää rauhan aikana siten, että noin 2/3 niistä on jatkuvasti partioimassa merellä. Jotta tämä olisi mahdollista, jokaisella veneellä on kaksi nimettyä miehistöä, ns. blue crew ja gold crew. Partiomatkat kestävät tyypillisesti noin 77 vuorokautta. Sen jälkeen seuraa 35 vuorokauden huoltojakso, jolloin partiosta saapuva miehistö luovuttaa veneen lähtevälle miehistölle, joka vuorostaan suorittaa veneen huoltotoimet ennen merelle lähtöä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ohio-luokka.