Ogadenin sota (1964)
| Ogadenin sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
yhteensä noin 2 000 kuollutta | |||||||
.svg){kind=small}
Ogadenin sota helmi-maaliskuussa 1964 käyty rajakonflikti Etiopian ja Somalian välillä pääosin somalien asuttamalla Etiopian hallitsemalla Ogadenin alueella. Yhteenotot päättyivät Afrikan yhtenäisyysjärjestön välittämään tulitaukoon, mutta ei poistanut rajakiistoja tai etnisiä jännitteitä. Tilanne kärjistyi 1977 toiseksi Ogadenin sodaksi.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Somalia oli itsenäistynyt 1960, mutta somalit kansana olivat jakautuneet useamman eri valtion hallitsemiin osiin. Yksi näistä oli somalien asuttama Ogadenin alue Etiopiassa. Somalia ja Etiopia kiistelivät rajan tarkasta kulusta Somalian itsenäistymisen jälkeen. Pysyvää sopimusta rajan kulusta ei saatu aikaiseksi huolimatta Yhdistyneiden kansakuntien ja Italian välitysyrityksistä vuosina 1950–1960. Karttojen rajat pohjautuivat brittien sotilashallinnon aikaisiin maakuntarajoihin.[1]
Somalian itsenäistyminen oli rohkaissut kansallista toimintaa somalien piirissä Ogadenissa. Ogadenin somalit muodostivat vuonna 1963 Ogadenin vapautusrintama -nimisen järjestön, jonka tarkoituksena oli saada Ogadenille suurempi autonomia, sekä eri oikeuksia paimentolaisille, joihin olisi lukeutunut esimerkiksi vapaa liikkuminen Ogadenin ja Somalian laidunalueiden välillä. Erityisen kiistanalainen aihe somalipaimentolaisille oli Etiopian hallinnon aikeet uudistaa verotusta.[2]
Lokakuussa 1963 Somalia suostui Neuvostoliiton tarjoukseen sotilaallisesta avusta, jonka arvo oli noin 30 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Saaduilla varoilla Somalian maavoimien vahvuus nostettaisiin viisinkertaiseksi ja maan ilmavoimia kehitettäisiin.[3]
Vuoden 1963 loppupuolelta lähtien somalialaiset joukko-osastot alkoivat enenevässä määrin tunkeutua Etiopian kanssa kiistellyille alueille, mikä johti useisiin laukaustenvaihtoihin. Etiopian keisari Haile Selassie huolestui etiopialaisten sotilaiden alhaisesta moraalista ja heikosta taistelukyvystä, joten hänen oli lopulta määrättävä Etiopian maavoimat hyökkäyskannalle puolustaakseen omaa poliittista määräysvaltaansa ja maan yhtenäisyyttä.[3]
Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tilanne kärjistyi yhteenotoiksi 6. helmikuuta 1964. Etiopian hallintoa vastaan iskenyt Ogadenin vapautusrintama sai ensin sotilaallista ja muuta tukea Somaliasta. Etiopia ja Somalia sopivat tulitauosta 15. helmikuuta, mutta 16. helmikuuta Somalian asevoimien osastot alkoivat tulittaa Ferferin rajakaupunkia. Lisäksi rajalla ollut Dolon kylä miehitettiin. Somalia perusteli tulitauon rikkomista Etiopian väitetyillä rajarikkomuksilla, joita Somalian mukaan tehtiin 12 tulitauon solmimisen jälkeen.[2]
Yhdysvallat oli sodan alussa haluton antamaan tukea Etiopialle ja vaati maata pidättäytymään Somaliaan hyökkäämisestä.[3] Erityisen kritiikin kohteeksi nousi Etiopian maaliskuun lopussa Hargeisaan tekemä ilmaisku, jossa kohteena oli Somalian ilmavoimien tukikohta, mutta jossa tuhottiinkin paikallinen kulkusirkkojen torjuntakeskus.[4]
Afrikan yhtenäisyysjärjestö välitti uuden tulitauon maiden välille 30. maaliskuuta. Somalia luopui tulitaukosopimuksen nojalla avustaan Ogadenin vapautusrintamalle.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelut olivat aselevon astuessa voimaan vaatineet vähintään 2 000 kuolonuhria. Levottomuudet alueella eivät päättyneet tulitaukoon vuonna 1964. Yritykset luoda luottamusta somalien keskuudessa esimerkiksi koulutusta tai terveydenhuoltoa kehittämällä eivät tuottaneet tulosta. Seuraavan vuosikymmenen ajan käytiin ajoittaisia yhteenottoja ja tehtiin esimerkiksi sabotaasi-iskuja. Tilanne kärjistyi 1977 Ogadenin sodaksi.[2]
Somaliassa vuoden 1964 sodan lyhyemmän aikavälin seuraus oli maan lähentyminen Neuvostoliittoon.[1] Sen sijaan Yhdysvaltain vaikutusvalta Etiopiaan väheni[5], ja Neuvostoliitto tarjosi Haile Selassielle "mitä tahansa" siitä, että tämä poistaisi yhdysvaltalaiset maastaan kokonaan.[6] Haile Selassie kuitenkin jatkoi yhdysvaltalaisen sotilasavun vastaan ottamista, muun muassa 55 Green Berets -erikoisjoukon jäsenen tarjoaman koulutuksen[7] ja Northrop F-5 -hävittäjäkoneiden muodossa.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Shinn, David H.; Ofcansky, Thomas P.: Historical Dictionary of Ethiopia. Scarecrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-7457-2. (englanniksi)
- Lewis, Ioan M.: Somalia ja Somalimaa. Suomentanut Leif Sundström. Gaudeamus Helsinki University Press, 2014. ISBN 978-952-495-327-6.
- Lefebvre, Jeffrey A.: Arms for the Horn: U.S. Security Policy in Ethiopia and Somalia, 1953–1991. University of Pittsburgh Press, 1991. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)