O. J. Lukkala

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oskari Jalmari Lukkala (2. huhtikuuta 1890 Yläne[1]2. tammikuuta 1959)[2] oli suomalainen metsätieteilijä. Häntä pidetään suometsätieteen uranuurtajana Suomessa.[3]

Lukkalan vanhemmmat olivat maanviljelijä Kustaa Lukkala ja Eeva-Stina Uotila ja puoliso vuodesta 1919 Olga Maria Karstunen. Hän tuli yloppilaaksi Turun suomalaisesta klassillisesta lyseosta 1910, suoritti metsänhoitotutkinnon 1914, filosofian kandidaatin tutkinnon 1917 ja filosofian lisensiaatin tutkinnon 1921 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1928. Toimittuaan eri tehtävissä suon kuivauksen piirissä Lukkalasta tuli Metsäntutkimuslaitoksen suontutkimuksen professori, ensin virkaa tekevänä 1928–1930 ja vuodesta 1930 vakinaisena.[1] Tehtävää hän hoiti vuoteen 1958[4] ja oli laitoksen johtaja 1953–1955.[2]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tutkimuksia soiden metsätaloudellisesta ojituskelpoisuudesta, 1929
  • Metsäojituksen oppikirja, 1931
  • Metsämiehen suo-oppi, 1940
  • Korpimetsien luontainen uudistaminen, 1946

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ”Lukkala, Oskari Jalmari”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 384-385. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
  2. a b Eero Paavilainen: Lukkala, Oskari Jalmari (1890 - 1959) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Facta 2001 WSOY 1984 10. osa, palsta 394
  4. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 853
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.