O’Neil Bell

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta O'Neil Bell)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
O'Neil Bell
Tiedot
Oikea nimi O'Neil Bell
Lempinimi Supernova, Give 'em hell
Painoluokka alempi raskassarja
Maa Jamaika
Syntymäaika 19. joulukuuta 1974
Syntymäpaikka Jamaika
Kuolinaika 25. marraskuuta 2015 (40 vuotta)
Kuolinpaikka Atlanta, Georgia, Yhdysvallat
Otteluasento oikeakätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 32
Voitot 27
Tyrmäysvoitot 25
Tappiot 4
Ratkaisemattomat 1

O'Neil Bell (19. joulukuuta 197425. marraskuuta 2015[1]) oli jamaikalainen nyrkkeilijä. Ammattilaisena hän voitti alemman raskaansarjan WBA- ja WBC-liittojen vyöt.

Bell muutti 7-vuotiaana perheensä kanssa Jamaikalta Yhdysvaltoihin. High schoolissa hän pelasi amerikkalaista jalkapalloa ja voitti painissa osavaltion mestaruuden. Delawaren osavaltion yliopisto tarjosi hänelle painistipendiä, mutta hän kieltäytyi ja muutti Atlantaan, missä 21-vuotiaana aloitti nyrkkeilemään. Amatööriurallaan hän otteli vain 12 ottelua ja voitti kaikki tyrmäyksellä. Ammattilaisuransa hän aloitti vuonna 1998 ensimmäisen erän tyrmäysvoitolla William Holyfieldiä vastaan. Ammattilaisuransa toisessa ottelussa hän hävisi teknisellä tyrmäyksellä Mohamed Benguesmialle. Seuraavan parin vuoden aikana hän tyrmäsi kaikki vastustajansa ja eteni 19. lokakuuta vuonna 2000 NBA:n alemman raskaansarjan mestaruusotteluun Michael Rushia vastaan, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä viidennessä erässä. Seuraavassa ottelussaan James Waltonia vastaan avoimesta NABF:n mestaruustittelistä hän voitti vastustajansa teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä. Hän puolusti mestaruuttaan Jose Luis Riveraa, kahdesti Arthur Williamsia ja Kelvin Davisia ja Derrick Harmon vastaan.

Voitettuaan 24. syyskuuta vuonna 2004 Ezra Sellersin, pääsi Bell iskemään avoimesta IBF-liiton maailmanmestaruudesta Dale Brownia vastaan. 20. toukokuuta 2005 käydyn 12-eräisen ottelun hän voitti tuomarien oltua yksimielisiä. Hän puolusti ensin mestaruuttaan Sebastiaan Rothmannia vastaan, ja 7. tammikuuta 2006 voitti Madison Square Gardenissa Jean-Marc Mormeckin ottelussa, jonka voittajan tunnustivat mestariksi WBC, WBA ja IBF. Voittonsa myötä hänestä tuli ensimmäinen kolmen liiton tunnustama alemman raskaansarjan mestari sitten vuoden 1988 ja Evander Holyfieldin. Bell kuitenkin myöhemmin menetti IBF-mestaruutensa, koska ei loukkaantumisen takia voinut otella haastajaansa Steve Cunninghamia vastaan. 17. maaliskuuta 2007 hän hävisi mestaruutensa Jean-Marc Mormeckille. Aiemmin helmikuussa hän oli heittänyt kirveellä sparraajaansa. Bell palasi kehään vuoden 2008 huhtikuussa. Paluuottelussaan hän hävisi kahdeksannen erän teknisellä tyrmäyksellä Tomasz Adamekille. Tämän jälkeen Bell lopetti nyrkkeilyn yli kolmeksi vuodeksi. Paluuottelussaan kesäkuussa 2011 hän hävisi toisessa erässä teknisellä tyrmäyksellä Richard Hallille. Uransa viimeisessä ottelussa joulukuussa 2011 Bell voitti Rico Casonin teknisellä tyrmäyksellä, kun ottelua oli käyty vain 58 sekuntia.

Bell sai surmansa marraskuussa 2015, kun häntä ammuttiin ja puukotettiin hänen noustessaan linja-autosta kotikaupungissaan Atlantassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Marttinen, Mikko: Entinen nyrkkeilyn maailmanmestari tapettiin bussipysäkille Ilta-Sanomat. 25.11.2015. Viitattu 26.11.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.