Nuosjärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuosjärvi
Крошнозеро, Krošnozero
Nuožjärvi

Nuosjärvi

Koordinaatit: 61°37′55″N, 33°11′0″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Prääsän piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 315,5 km²
Väkiluku (2013) 385
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Nuosjärven kunta Prääsän piirin kartalla.
Nuosjärven koulu.
Nuosjärven tsasouna.

Nuosjärvi[1] eli Krošnajärvi[2] (ven. Кро́шнозеро, Krošnozero; karjalaksi Nuožjärvi[3]) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Prääsän piirissä Venäjällä. Se sijaitsee samannimisen järven rannalla 23 kilometriä maanteitse Prääsästä länteen.[4] Kunnassa on 385 asukasta (vuonna 2013)[5].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuosjärven kunnan pinta-ala on 315,5 neliökilometriä[6]. Se rajoittuu lännessä Prääsän piirin Vieljärven, pohjoisessa Essoilan, koillisessa Prääsän ja kaakossa Pyhäjärven kuntiin sekä etelässä Aunuksen piiriin[7]. Pinta-alasta 73,2 % on metsää ja 25,5 % vesistöjä[6].

Kunnan alueella virtaavat Mattšelitsa, Makkelskaja ja Manganjoki (ven. Manga). Järviä ovat Nuosjärvi, Mikkilänjärvi, Sokajärvi (Šogarvi), Kaskesnavolok, Topasjärvi (Topozero) ja Nikonovo.[8]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu viisi kylää: Honganalusta (ven. Gongonalitsa), Kaskesniemi (Kaskesnavolok), Kiiskoiniemi (Jeršnavolok), Kokkoila ja Kotsuri (Kottšura)[9]. Kesäaikaan väestö kaksinkertaistuu lomanviettäjien ansiosta[10]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 51 % on kansallisuudeltaan karjalaisia, 43 % venäläisiä, 2 % ukrainalaisia ja 2 % valkovenäläisiä[11].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuosjärven kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1563[4]. 1900-luvun alussa Nuosjärven rannalla sijainneet Holman, Kiiskoiniemen, Kotsurin ja Pirdoiniemen kylät sekä Rodinjärvi muodostivat Vieljärven volostiin kuuluneen Nuosjärven kyläkunnan. Vuonna 1905 siinä oli 710 asukasta.[12] 1920-luvulla perustettiin Prääsän piiriin kuulunut Nuosjärven kyläneuvosto. Vuonna 1933 sen kahdeksassa asutuksessa oli 908 asukasta, joista lähes kaikki olivat karjalaisia.[13][14] Lamminkankaan ja Pirdoiniemen kylät liitettiin Nuosjärveen virallisesti vuonna 1957[15].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuosjärven kautta kulkee Sortavalan, Lemetin ja Prääsän välinen maantie[16]. Seudun pääelinkeino on maatalous. Tärkeimpiä työnantajia ovat julkiset palvelut, kalanviljelylaitokset ja asukkaiden palstaviljelmät.[10] Palveluihin kuuluvat peruskoulu, kulttuuritalo ja lääkintäasema[4].

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomattavin nähtävyys on 1800-luvulla rakennettu Kokkoilan tsasouna, joka on valtakunnallinen suojelukohde. Vanhoja tsasounoja on myös Honganalustassa ja Kotsurissa sekä autioituneissa Ahpoiselän (ven. Afanasjeva Selga) ja Terunselän (Teruselga) kylissä. Historiallisiin kohteisiin kuuluvat Topasjärven (Topozero) rautatehtaan rauniot.[17]

Kunnan matkailupotentiaali perustuu sen luontoon ja kulttuurinähtävyyksiin[18]. Majoitusta tarjoaa Honganaluksen vierasmaja[19]. Nuosjärven rannalle suunnitellaan lomakylää[20].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hramtsova, O. & Troitskaja, Je.: Finskije sootvetstvija nazvani naseljonnyh punktov Respubliki Karelija, s. 73. Petrozavodsk: , 2008. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  2. Venäjän federaation paikannimiä, s. 116. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  3. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 13. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  4. a b c Karelija: entsiklopedija, tom 2, s. 115. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  5. Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2013 goda: Tablitsa 33 gks.ru. Arkistoitu 21.12.2021. Viitattu 5.3.2014. (venäjäksi)
  6. a b Generalnyje plany, s. 28.
  7. Generalnyje plany, s. 15–16.
  8. Generalnyje plany, s. 18.
  9. Generalnyje plany, s. 16.
  10. a b Generalnyje plany, s. 40.
  11. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 8.4.2014. (venäjäksi)
  12. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 48. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  13. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 65. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  14. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 41. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935. Luetteloissa Nuosjärvestä käytetään suomeksi nimitystä Vuohtijärvi.
  15. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 82. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  16. Generalnyje plany, s. 44–45.
  17. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 5.3.2014. (venäjäksi)
  18. Generalnyje plany, s. 41–42.
  19. Otdyh v Karelii ticrk.ru. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 5.3.2014. (venäjäksi)
  20. Generalnyje plany, s. 24.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]