Nuorlatvialaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nuorlatvialaiset olivat latvialaisia Tarton yliopiston opiskelijoita, jotka 1850-luvulla ensimmäisinä alkoivat vaatia latvialaisille taloudellista ja henkistä itsenäisyyttä Venäjän keisarikunnassa ja toimia käytännössä vaatimuksensa toteuttamiseksi.[1] Nuorlatvialaisten avainhenkilöitä olivat Krišjānis Valdemārs, Krišjānis Barons ja Juris Alunāns.[2] Heidän äänenkannattajakseen kehittyi vuonna 1862 toimintansa aloittanut nationalistinen viikkolehti Pēterburgas Avīzes (suomeksi Pietarin sanomalehti), joka asettui vastustamaan saksalaisen kartanoaateliston etuoikeuksia ja konservatiivista papistoa käyttäen hyväkseen 1860-luvun liberalismia.[1][2]

  1. a b Vecgrāvis, Viesturs: Latvian kirjallisuuden neljä vuosisataa, s. 104-105. SKS, 1990. ISBN 951-717-622-8.
  2. a b Kasekamp, Andreas: Baltian historia, s. 114. Vastapaino, 2013. ISBN 978-951-768-411-8.