Nuori viha
| Nuori viha | |
|---|---|
| Look Back in Anger | |
 |
|
| Kirjoittaja | John Osborne |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Tyylilaji | draama |
| Kantaesitys | 8.5.1956 |
| Kantaesityspaikka | Royal Court Theatre, Lontoo |
Nuori viha (Look Back in Anger) on englantilaisen John Osbornen näytelmä, joka sai kantaesityksensä vuonna 1956. Se on triangelidraama, jonka keskushahmoina ovat älykäs mutta aggressiivinen työväenluokkaan kuuluva Jimmy Porter, hänen ylempää keskiluokkaa edustava vaimonsa Alison ja vaimon paras ystävä Helena Charles. Heidän välilleen yrittää rakentaa sopua walesiläinen vuokralainen, joviaali Cliff. Viides hahmo näytelmässä on Alisonin isä, eversti Redfern.
Näytelmästä tuli 1950-luvun lopulla hyvin suosittu Lontoossa ja ympäri maailmaa, ja näytelmän myötä tuli yleiseen käyttöön käsite ”vihainen nuori mies”. Sillä kuvattiin aluksi kirjailija Osbornea ja hänen kirjoittajasukupolveaan, joka etsi ilmaisukeinoja ankarasta arkirealismista edellisen sukupolven eskapistisen teatteri-ihanteen vastapainona.
Alkuperäistuotannon rooleissa näyttelivät Kenneth Haigh (Jimmy), Alan Bates (Cliff), Mary Ure (Alison), Helena Hughes (Helena) ja John Welsh (eversti Redfern). Sen ohjasi Tony Richardson, joka toteutti näytelmän seuraavana vuonna myös New Yorkin Broadwayllä miltei samalla roolituksella: Helenan roolia näytteli siellä Hughesin sijasta Vivienne Drummond. Broadway-versio sai kolme Tony-palkintoehdokkuutta sekä New York Drama Critics’ Circlen palkinnon vuoden parhaana ulkomaisena näytelmänä.[1]
Tony Richardson ohjasi näytelmästä vuonna 1959 myös elokuvan Nuori viha, jonka miespääosaa esittää Richard Burton ja Alisonin roolia jälleen Mary Ure.[2]
John Osbornen viimeiseksi jäänyt näytelmä oli vuonna 1991 valmistunut jatko-osa Nuoren vihan tarinaan nimeltä Déjàvu.[3]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuori viha oli Osbornelle vahvasti omaelämäkerrallinen teos. Sen innoittajana toimi hänen onneton avioliittonsa näyttelijä Pamela Lanen kanssa ahtaassa asunnossa Derbyssa.[4] Jimmyn pitkissä naisia solvaavissa repliikeissä on nähtävissä Osbornen ongelmallinen suhde myös äitiinsä, jota hän omaelämäkerrassaan A Better Class of Person kuvasi kaksinaismoralistiseksi, itsekeskeiseksi, laskelmoivaksi ja välinpitämättömäksi.[5] Näytelmän kantaesityksen jälkeen Osborne aloitti suhteen Alisonia esittäneen Mary Uren kanssa ja erosi Pamela Lanesta 1957.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jimmy Porter asuu pienessä yksiössä vaimonsa ja liikekumppaninsa Cliffin kanssa. Jimmy solvaa heitä lakkaamatta, ja puhe keskeytyy vain silloin kun jompikumpi saa sanotuksi jotain vastaan tai kun Jimmy ja Alison välillä osoittavat toisilleen rakkautta. Heidän luokseen tulee asumaan myös näyttelijä Helena Charles, joka vierailee läheisessä teatterissa. Helena alkaa vastustaa Jimmyn solvauksia ja saa Jimmyn ja Alisonin riitoihin keskenään niin, että Alison päättää muuttaa pois. Helenasta tulee nyt Jimmyn rakastajatar, joka kuitenkin väsyy Jimmyn sanalliseen hyväksikäyttöön pian. Kuukausien päästä Alison palaa väsyneenä, sairaana ja Jimmyn lapsen keskenmenossa menettäneenä. Helena häipyy tiehensä, ja Jimmyä ja Alisonia yhdistää enää vain seksuaalinen tarve.[6]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudenlaista realismia edustava näytelmä sai aluksi hyvin torjuvat arvostelut. Sitä vierastettiin jopa niin arkisen työn kuin silittämisen jatkuvasta näyttämisestä (Alison silittää vaatteita läpi ensimmäisen näytöksen). Hyvät arviot antoivat vain Kenneth Tynan ja Harold Hobson, joita nykyisin pidetään tuon aikakauden merkittävimpinä kriitikoina.
Seuraavana vuonna näytelmän ensi-ilta Broadwaylla toi sille kuitenkin kolme Tony-ehdokkuutta ja New Yorkin draamakriitikoiden palkinnon. Vuonna 1959 ensi-iltaan tuotu elokuvaversio sai neljä Bafta-ehdokkuutta.
Näytelmästä on tehty vuoden 1959 teatterielokuvan lisäksi televisioelokuva vuonna 1980 (Nuori viha, ohjaus Lindsay Anderson)[7] sekä videolle kuvattu televisionäytelmä vuonna 1959.
Näytelmä Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näytelmän suomensi 1960-luvun alussa Maini Palosuo nimellä Nuori viha.[8][9] Vuonna 2011 Anni Ojanen, Antti Nylén ja Juhan Ulfsak modernisoivat näytelmän nykyajassa tapahtuvaksi Teatteri Jurkkaan nimellä Viha sydämessä. Produktiossa näyttelivät Laura Birn, Kasimir Baltzar, Lotta Lehtikari ja Tuomas Tulikorpi.[10][11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Osborne, John (1982). A Better Class of Person: An Autobiography, 1929–56. Penguin Books Ltd. ISBN 978-0-14-006288-5 (nid.).
- Osborne, John (1991). Almost a Gentleman: An Autobiography, 1955–66. Faber & Faber. ISBN 0-571-16635-0 (nid.).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Past Awards, New York Drama Critics' Circle. Viitattu 10.10.2014.
- ↑ Nuori viha (1958) Elonet.
- ↑ Dejavu (Arkistoitu – Internet Archive), Dramatic Publishing. Viitattu 20.10.2014.
- ↑ Osborne 1991, s. 1–4.
- ↑ Osborne 1982
- ↑ Shank, Theodore J. (toim.): A Digest of 500 Plays : Plot Outlines and Production Notes, s. 125–126. Collier Macmillan, 5. painos 1977. ISBN 0-02-012690-5
- ↑ Nuori viha (1980) Elonet.
- ↑ John Osborne: Nuori viha, Näytelmäkulma. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ Nuori viha, 3-näytöksinen näytelmä, ensi-ilta 13.4.1962, Jyväskylän Huoneteatteri. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ Viha sydämessä (Arkistoitu – Internet Archive), Korjaamo 2011. Viitattu 15.10.2104.
- ↑ John Osborne: Viha sydämessä, Teatteri Jurkka 10.2.2011. Viitattu 15.10.2104.