Numero Zeron tapaus
| Numero Zeron tapaus | |
|---|---|
| Numero Zero | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Umberto Eco |
| Kieli | italia |
| Genre | satiirinen romaani |
| Kustantaja | Bompiani |
| ISBN | 978-88-452-7851-8 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Helinä Kangas |
| Kansitaiteilija |
Roy Bishop (kuva) Martti Ruokonen (suunnittelu) |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 2015 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 212 |
| ISBN | 978-951-0-41286-2 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Numero Zeron tapaus (Numero Zero) on Umberto Econ viimeinen hänen elinaikanaan julkaistu teos. Alkuteos ilmestyi tammikuussa 2015, ja Helinä Kankaan suomennoksen on WSOY julkaissut syyskuussa 2015.
Teos on satiiri Italian mediamaailmasta. Sen tapahtumat sijoittuvat 1990-luvulle, aikaan jolloin sosiaalinen median valtakausi oli vielä edessä. Kirjan keskiössä ovat salaliittoteoriat. Päähenkilö, kertoja, Colonna on jättänyt opinnot kesken ja vaihtanut lyhyin väliajoin työpaikkaa. Hänen työnantajansa on vielä ilmestymätön sanomalehti, jonka tavoitteena on luoda sensaatioita. Sen keinoja ovat vallanpitäjien kiristys ja loanheitto, ja mukana ovat äärioikeistolainen salaseura, vapaamuurariloosi, CIA, terroristiryhmät. Mussolinia ei haudattukaan, vaan hänen ruumiinsa kopio. Tekeillä on ensimmäinen koenumero eli numero nolla, zero, ja Colonnan on tarkoitus kirjoittaa lehden teosta kirja.[1][2]
Lehden nimi on Domani, ’Huomenna’, mikä viittaa siihen, ettei se käsittele päivän uutisia vaan tähtää tuleviin tarinoihin. Sen kohdeyleisö on yksinkertainen, tietämätön lukijakunta, jolle sanaristikon vihjeeksi riittää ”Eevan puoliso”. Vaikka kirjassa ei mainitakaan Silvio Berlusconia nimeltä, on ilmeistä, että juuri hän on lehden omistajan esikuva.[2]
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italiassa kirja nousi heti myyntilistojen kärkeen[3], mutta kriitikoiden näkemykset ovat enimmäkseen jokseenkin vaisuja. Tom Rachman kirjoittaa New York Timesissa, että kirja on nokkela ja älykäs, mutta siinä on myös hataria aineksia ja kummallisia harhapolkuja. Kirjoittajan innostus vie kuitenkin lukijan mukanaan.[2]
Jukka Petäjä arvioi kirjan monella tapaa ohueksi, sivuja on liikaa ajatusleikin käsittelyyn, teos ei kirjallisesti ”räjäytä pankkia, vaan saa holvissa aikaiseksi korkeintaan suutarin – – Lopputuloksena on sormiharjoituksia näppäimillä”.[4]
Täysin vastakkaista näkemystä kirjasta edustaa Kari Salminen Turun Sanomissa. Hän kysyy, pitikö itsestäänselvyydestä kirjoittaa kirja, ja vastaa, että piti: ”Pieni teos tulvii loisteliaasti ilmaistuja huomioita mediasta, ihmispsyykestä, historiasta, Italiasta ja tarinoista. Kovin paljon viisasta mahtuu vaatimattomaan mittaan.”[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kirjan kustantajan esittelysivu, Kirja.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Tom Rachman: Umberto Eco’s ‘Numero Zero’ New York Times. 20.10.2015. Viitattu 9.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Alison Flood: Umberto Eco to publish new novel, Numero Zero Guardian. 10.3.2015. (englanniksi)
- ↑ Jukka Petäjä: Econ uusi romaani jää suutariksi hs.fi. 10.1.2016. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ Kari Salminen: Todellisuus karnevaalia hullumpi Turun Sanomat. 18.1.2016.