Novikovin huvila
| Novikovin huvila | |
|---|---|
.jpg) Novikovin huvila korjaustöiden aikana vuonna 2020. |
|
| Osoite | Ulitsa Ispolkomskaja 6 (ent. Kullervonkatu) |
| Sijainti | Terijoki, Venäjä |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | huvila |
| Valmistumisvuosi | 1914 |
| Особняк Новикова | |
 |
|
Novikovin huvila on Terijoella sijaitseva huvila, joka on rakennettu vuonna 1914. Suomen itsenäistyttyä huvila tunnettiin Terijoen upseerikerhona ja talvisodan aikana se toimi Terijoen hallituksen kokousspaikkana. Novikovin huvila sijaitsee Terijoen keskustassa 1,15 hehtaarin kokoisella tontilla vajaan kilometrin päässä Suomenlahden rannasta. Jugendtyylisen rakennuksen suunnittelijaa ei tunneta. Kaksikerroksisen päärakennuksen ja puiston ohella kokonaisuuteen kuuluvat kaksikerroksinen talousrakennus, sauna- ja allasosasto, kasvihuone sekä huvimaha uima-altaineen. Huvila on kuulunut Venäjän valtion kulttuuriperintökohteiden luetteloon vuodesta 2001 lähtien.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terijoen huvilayhdyskuntaan kuuluneen huvilan rakennutti Pietarin Valtiollisessa aatelis-maapankissa työskennellyt kuvernementtisihteeri Ivan Novikov. Hän hankki Terijoen Keskikylästä kaksi palstatilaa, joiden maille huvila valmistui 1914. Nimineuvoksen arvon saaneen Novikovin vaiheista Venäjän vallankumouksen jälkeen ei tiedetä, mutta lokakuussa 1917 huvila siirtyi liikemies Ivan Lassmannin omistukseen, joka vuokrasi sen 1923 Kannaksen rajavartioston esikunnaksi. Vuonna 1927 rakennuksen osti apteekkari Uno Hagberg. Vuotta myöhemmin everstiluutnantti Hjalmar Siilasvuo hankki sen Hagbergin konkurssipesältä Puolustusvoimille ja perusti huvilaan komentamansa Polkupyöräpataljoona 1:n upseerikerhon. Talvisodan sytyttyä huvilassa kokoontui Terijoen hallitus ja se toimi myös sotasairaalana.[1][2][3] Jatkosodan aikana rakennuksessa toimivat 18. divisioonan ja JR 48:n esikunnat.[4]
Sodan jälkeen huvila oli NKP:n Kurortin piirin toimeenpanevan komitean käytössä ja vuodesta 1959 lähtien Lenizdat-kustantamon kirjailijaresidenssinä ja henkilökunnan lomanviettopaikkana sekä pioneerien leirikeskuksena.[5] Neuvostoliiton hajottua huvila jäi tyhjilleen ja pääsi pahoin rapistumaan, kunnes se myytiin huutokaupassa syksyllä 2010. Yhtenä kaupungin maamerkkinä pidetyn rakennuksen myyminen aiheutti parranpärinää, jolloin kauppaehtoihin lisättiin purku- ja uudisrakennuskielto. Tämän johdosta ainakin yksi potentiaalinen ostajakandidaatti vetäytyi. Huutokaupan voitti lopulta moskovalainen Vladimir Savin, joka maksoi huvilasta 27 miljoonaa ruplaa eli noin 670 000 euroa.[6] Huvilaa alettiin kunnostamaan Pietarin kulttuurihistoriallisten kohteiden valvontaviraston tarkassa valvonnassa vuonna 2013 ja remontti valmistui 2021.[5] Syksyllä 2023 huvila on jälleen myynnissä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bravo, Aleksander ; Kotliar, Vladimir: Новиков, хозяин дачи Новикова в Терийоки, кто он? Terra Incognita. 29.8.2008. Terijoki.spb.ru. Viitattu 4.10.2023. (venäjäksi)
- ↑ Особняк И. И. Новикова – Дом отдыха Лениздата 27.11.2011. Citywalls. Viitattu 4.10.2023. (venäjäksi)
- ↑ Brantberg, Robert: Sotakenraalit : kahdenkymmenenyhden suomalaisen sotakenraalin elämäntarina, s. 161. Tampere: Revontuli, 1998. ISBN 952-5170-04-7.
- ↑ Otto Ville Kuusisen palatsi Terijoki Sotahistorialliset kohteet. Suomen Sotahistoriallinen Seura. Viitattu 4.10.2023.
- ↑ a b Ratnikov, Dmitri: В Зеленогорске завершается ремонт дачи Новикова на Исполкомовской 1.7.2021. Kanoner. Viitattu 4.10.2023. (venäjäksi)
- ↑ Konashenok, Nikolai: Федеральный памятник в Зеленогорске ушел в неизвестные руки 22.12.2010. Бюллетень Недвижимости. Viitattu 4.10.2023. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Novikovin huvila Wikimedia Commonsissa
