Nokiluhtakana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nokiluhtakana
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kurkilinnut Gruiformes
Heimo: Rantakanat Rallidae
Suku: Habroptila
Laji: wallacii
Kaksiosainen nimi

Habroptila wallacii
G. R. Gray, 1861

Katso myös

  Nokiluhtakana Wikispeciesissä
  Nokiluhtakana Commonsissa

Nokiluhtakana (Habroptila wallacii) on rantakanoihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan uhanalaisena Indonesiassa.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokiluhtakana voi kasvaa 35–40 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Nokiluhtakana on lentokyvytön. Lajin pää, kaula, rinta ja yläselkä ovat hyvin tumman harmaat. Vatsa on vaaleamman harmaa ja heikosti ruskeaviiruinen. Linnun alaselkä, siivet ja perä ovat ruskeat. Nokiluhtakanan nokka on pitkä. Nokka ja nokkakilpi ovat punaoranssit.[2][3][4]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokiluhtakanaa tavataan Halmaheran saarella. Lajin elinympäristöä ovat saagopalmuja kasvavat soiset metsät ja tiheiköt jokien lähellä. Nokiluhtakana luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi, ja kannan kooksi arvioidaan 3 500–15 000 yksilöä. Kantaa uhkaavat elinympäristön häviäminen hakkuiden vuoksi ja vieraslajit, kuten koirat ja kissat.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Habroptila wallacii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.4.2023. (englanniksi)
  2. a b Barry Taylor: Rails, s. 451. Bloomsbury Publishing, 1998. ISBN 978-1-8734-0359-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.4.2023). (englanniksi)
  3. a b Clive Roots: Flightless Birds, s. 57. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 0-313-33545-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.4.2023). (englanniksi)
  4. Drummer Rail Habroptila wallacii BirdLife International. Viitattu 25.4.2023. (englanniksi)