Nina Statkevitš
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Nina Statkevitš Euroopan-mestarina 1970. | |||
| Maa: | |||
| Naisten pikaluistelu | |||
| Yleisluistelun MM-kilpailut | |||
| Helsinki 1971 | yleisluistelu | ||
| Heerenveen 1974 | yleisluistelu | ||
| Sprinttereiden MM-kilpailut | |||
| West Allis 1970 | sprinttiluistelu | ||
| EM-kilpailut | |||
| Heerenveen 1970 | yleisluistelu | ||
| Leningrad 1971 | yleisluistelu | ||
| Inzell 1972 | yleisluistelu | ||
| Medeo 1974 | yleisluistelu | ||
| Brandbu 1973 | yleisluistelu | ||
Nina Andrejevna Statkevitš (ven. Нина Андреевна Статкевич, s. 16. helmikuuta 1944 Leningrad) on Neuvostoliittoa edustanut pikaluistelija. Hän on pituudeltaan 165 cm.[1]
Statkevitš voitti yleisluistelun maailmanmestaruuden Helsingissä 1971 yhteispistein 191,400. Hän sai yleisluistelun MM-pronssia Heerenveenissä 1974 sekä sijoittui neljänneksi 1972 ja 1973. Hän saavutti sprinttiluistelun MM-kilpailuissa hopeaa West Allisissa 1970 sekä sijoittui viidenneksi 1974 ja seitsemänneksi 1971.[2]
Statkevitš voitti yleisluistelun Euroopan-mestaruuden Heerenveenissa 1970 yhteispistein 194,457 ja Leningradissa 1971 pistein 197,097. Lisäksi hän saavutti EM-hopeaa Inzellissä 1972 ja Medeossa 1974 sekä pronssia Brandbussa 1973.[2]
Statkevitš sijoittui Sapporon olympialaisissa 1972 viidenneksi 1 000 ja 3 000 metrillä sekä kuudenneksi 1 500 metrillä. Innsbruckin olympialaisissa 1976 hän oli 3 000 metrillä kolmastoista ja 1 500 metrillä viidestoista.[1][2]
Statkevitš luisteli 1 500 metrin maailmanennätyksen 2.17,8 Medeossa 17. tammikuuta 1970. Hän teki samoissa kilpailuissa "miniottelun" maailmanennätyksen 184,053 pistettä.[2]
Henkilökohtaiset ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Matka | Aika | Vuosi[1] |
|---|---|---|
| 500 m | 43,32 | 1970 |
| 1 000 m | 1.28,1 | 1973 |
| 1 500 m | 2.16,48 | 1973 |
| 3 000 m | 4.43,0 | 1973 |
| 5 000 m | 8.36,5 | 1976 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Nina Statkevich sports-reference.com. Arkistoitu 27.8.2016. Viitattu 8.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d Nina Statkevitsj schaatsstatistieken.nl. Viitattu 8.1.2016. (hollanniksi)