Nimellistulotavoite

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nimellistulotavoite on rahapolitiikan tavoite. Tällaisia tavoitteita keskuspankit käyttävät edistääkseen[1] kansantalouden toimintaa. Nimellistulo ei ota huomioon inflaatiota. Ohjattava nimellistulo voi olla nimellinen bruttokansantuote (NBKT) tai nimellinen bruttokansantulo. [2] Keskuspankit käyttävät erilaisia tekniikoita tavoitteensa saavuttamiseksi, mukaan lukien tavanomaiset työkalut, kuten koron kohdistaminen tai avomarkkinaoperaatiot, epätavalliset työkalut, kuten määrällinen keventäminen tai ylimääräiset varannot ja odotusten hallinta. NBKT:n vakauttamistavoitetta ehdottivat alun perin James Meade (1978) [3] [4] [5] [6] [7] ja James Tobin (1980).[8] [9]

Käsite otettiin uudelleen käyttöön ja sitä levitti vuoden 2008 talouskriisin jälkeen ryhmä (koulukunta), joka tuli tunnetuksi markkinamonetaristeina.[10] He väittivät, että kriisi olisi ollut paljon vähemmän vakava, jos keskuspankit hyväksyisivät jonkinlaisen nimellistulotavoitteen.

Kannattajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellistuloa rahapolitiikan tavoitteena ovat esittäneet jo Nobel-palkittu James Meade ja myöhemmin Tobin (1980) ja Brittan (1981). Nimellistulotavoitetta tukevia tutkimustuloksia ovat esittäneet mm. Bean (1983), Gordon (1985), McCallum (1997), Hall ja Mankiw (1994), Feldstein ja Stock (1994), Theran (1999). Tosin he kannattivat tavoitteeksi nimellistulon kasvuvauhtia, Kanadan ja sittemmin Englannin pankin pääjohtaja Mark Carney nimellistulon tavoiteuraa.[11]

Suomen Pankin analyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellistulotavoite ei vaatisi tietoa siitä, miten hinnat ovat yhteydessä kokonaistuotantoon tai millainen on tuotantokuilu. Simulointien mukaan se ei toimisi hyvin malliepävarmuuden ja mittausvirheiden oloissa, mutta tämä ongelma koskee kasvutavoitetta, ei ura- eli tasotavoitetta.[11]

Kasvu olisi 2-3 % ja toivottu inflaatio 2 %, nimellistulon kasvutavoitteen pitäisi olla 4-5 % vuodessa. Sen vakauttaminen vakauttaisi myös valtioiden ja muiden toimijoiden lainanmaksukykyä. Velkaongelmien haitallisuus voisi lievittyä, joten velkakriisit luovat tilauksen nimellistulotavoitteelle.[11]

Uratavoite lisää tulevaisuuden ennustettavuutta verrattuna siihen, että pyrittäisiin vakauttamaan vain kunkin vuoden kasvuvauhti korjaamatta aiempien vuosien virheitä.[11]

Jotkut epäilevät, että kansa ei ymmärtäisi nimellisen ja reaalisen tuotannon eroa tai sitä, että kansantulotilastot saadaan vasta viiveellä.[11]

Suomen Pankin analyysissä "nimellistulo" tarkoittaa nimellistä bruttokansantuotetta.[11]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Goldman Sachs Recommends Fed Boost the Economy 18.1.2012. Scribd. Viitattu 5.9.2012.
  2. GDI:n katsotaan olevan tarkempi mitta
  3. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. JSTOR 2534285.
  4. a b c d e f Rahoituskriisi avasi keskustelun rahapolitiikan tavoitteista (1/2013) Euro & talous. 5.3.2013. Suomen Pankki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]