Nimellistulotavoite
Nimellistulotavoite on rahapolitiikan tavoite. Tällaisia tavoitteita keskuspankit käyttävät edistääkseen[1] kansantalouden toimintaa. Nimellistulo ei ota huomioon inflaatiota. Ohjattava nimellistulo voi olla nimellinen bruttokansantuote (NBKT) tai nimellinen bruttokansantulo. [2] Keskuspankit käyttävät erilaisia tekniikoita tavoitteensa saavuttamiseksi, mukaan lukien tavanomaiset työkalut, kuten koron kohdistaminen tai avomarkkinaoperaatiot, epätavalliset työkalut, kuten määrällinen keventäminen tai ylimääräiset varannot ja odotusten hallinta. NBKT:n vakauttamistavoitetta ehdottivat alun perin James Meade (1978) [3] [4] [5] [6] [7] ja James Tobin (1980).[8] [9]
Käsite otettiin uudelleen käyttöön ja sitä levitti vuoden 2008 talouskriisin jälkeen ryhmä (koulukunta), joka tuli tunnetuksi markkinamonetaristeina.[10] He väittivät, että kriisi olisi ollut paljon vähemmän vakava, jos keskuspankit hyväksyisivät jonkinlaisen nimellistulotavoitteen.
Kannattajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimellistuloa rahapolitiikan tavoitteena ovat esittäneet jo Nobel-palkittu James Meade ja myöhemmin Tobin (1980) ja Brittan (1981). Nimellistulotavoitetta tukevia tutkimustuloksia ovat esittäneet mm. Bean (1983), Gordon (1985), McCallum (1997), Hall ja Mankiw (1994), Feldstein ja Stock (1994), Theran (1999). Tosin he kannattivat tavoitteeksi nimellistulon kasvuvauhtia, Kanadan ja sittemmin Englannin pankin pääjohtaja Mark Carney nimellistulon tavoiteuraa.[11]
Suomen Pankin analyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimellistulotavoite ei vaatisi tietoa siitä, miten hinnat ovat yhteydessä kokonaistuotantoon tai millainen on tuotantokuilu. Simulointien mukaan se ei toimisi hyvin malliepävarmuuden ja mittausvirheiden oloissa, mutta tämä ongelma koskee kasvutavoitetta, ei ura- eli tasotavoitetta.[11]
Kasvu olisi 2-3 % ja toivottu inflaatio 2 %, nimellistulon kasvutavoitteen pitäisi olla 4-5 % vuodessa. Sen vakauttaminen vakauttaisi myös valtioiden ja muiden toimijoiden lainanmaksukykyä. Velkaongelmien haitallisuus voisi lievittyä, joten velkakriisit luovat tilauksen nimellistulotavoitteelle.[11]
Uratavoite lisää tulevaisuuden ennustettavuutta verrattuna siihen, että pyrittäisiin vakauttamaan vain kunkin vuoden kasvuvauhti korjaamatta aiempien vuosien virheitä.[11]
Jotkut epäilevät, että kansa ei ymmärtäisi nimellisen ja reaalisen tuotannon eroa tai sitä, että kansantulotilastot saadaan vasta viiveellä.[11]
Suomen Pankin analyysissä "nimellistulo" tarkoittaa nimellistä bruttokansantuotetta.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Goldman Sachs Recommends Fed Boost the Economy 18.1.2012. Scribd. Arkistoitu 4.11.2011. Viitattu 5.9.2012.
- ↑ GDI:n katsotaan olevan tarkempi mitta
- ↑ Meade, James (September 1978). "The Meaning of "Internal Balance"". The Economic Journal 88 (351): 423–425. Wiley-Blackwell. doi:.
- ↑ Meade, James (December 1993). "The Meaning of "Internal Balance"". The American Economic Review 83 (6): 1–9. American Economic Association.
- ↑ Bean, Charles (November 2009). "'The Meaning of Internal Balance' Thirty Years On". The Economic Journal 119 (541): F442–F460. Wiley-Blackwell. doi:.
- ↑ Nominal GDP Targeting is Left, Right? Project Syndicate.
- ↑ Nominal income targets: an old wine in a new bottle Bank of England. Arkistoitu maaliskuu 3, 2016. Viitattu August 19, 2017.
- ↑ Tobin, James (1980). "Stabilization policy ten years after". Brookings Papers on Economic Activity 11: 19–90. Brookings Institution.
- ↑ Stabilization Policy Ten Years After. Brookings Papers on Economic Activity, 1980. doi:10.2307/2534285. JSTOR 2534285. (englanniksi)
- ↑ Sumner, Scott. "5. How Nominal GDP Targeting Could Have Prevented the Crash of 2008", Boom and Bust Banking: The Causes and Cures of the Great Recession. Independent Institute, 146–147. ISBN 978-1-59813-076-8. “A liquidity trap is not so much associated with low inflation as it is with low NGDP growth. This is because the two components of interest rates – the real rate and the expected inflation rate – are closely linked to the two components of expected NGDP growth – expected real growth and expected inflation. The expected inflation components are identical, and the real interest rate is positively correlated with the expected real GDP growth rate.”
- ↑ a b c d e f Rahoituskriisi avasi keskustelun rahapolitiikan tavoitteista (1/2013) Euro & talous. 5.3.2013. Suomen Pankki.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sumner: A Market-Driven Nominal GDP Targeting Regime 24 July 2013. Mercatus Center.
- Beckworth: How Would Monetary Stimulus Help macromarketmusings.blogspot.com. August 16, 2011. Viitattu October 23, 2011.
- Ponnuru: Hard Money November 12, 2010. National Review Online. Viitattu October 23, 2011.
- "Tavoitteen muuttaminen". Taloustieteilijä. 27. elokuuta 2011. Haettu 23. lokakuuta 2011.
- McCallum: Nominal GDP Targeting October 21, 2011. Shadow Open Market Committee. Arkistoitu marraskuu 10, 2011. Viitattu October 26, 2011.
- Romer, Christina D. (29. lokakuuta 2011). "Hyvä Ben: Volcker-hetki on aika". The New York Times. Haettu 31. lokakuuta 2011.
- Woolsey: Methods of Policy Accommodation at the Interest-Rate Lower Bound kansascityfed.org. August 20, 2012. Viitattu September 5, 2012.
- Sumner: The Money Illusion themoneyillusion.com. Viitattu June 9, 2011.
- Romer, Christina D. (10. kesäkuuta 2012). "TALOUDELLINEN NÄKYMÄT; se on Fedin aika edetä - taloudellinen näkymä". The New York Times.