Nikolai Reek

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viron ja Suomen yleisesikuntien päälliköt Nikolai Reek (toinen oikealta) ja Lennart Oesch (vasemmalla) seuraamassa sotilasharjoitusta Virossa vuonna 1938.

Nikolai Aleksei Reek (vuoteen 1903 Bazõkov; 1. helmikuuta 1890 Tallinna, Venäjän keisarikunta8. toukokuuta 1942 Solikamsk, Neuvostoliitto)[1] oli virolainen kenraaliluutnantti, joka toimi Viron yleisesikunnan päällikkönä vuosina 1934–1939 sekä Viron puolustusministerinä vuosina 1927–1928 ja 1939–1940.

Reek liittyi nuorena Venäjän keisarikunnan armeijaan, kävi Tšugujevin sotakoulun vuosina 1907–1910 ja opiskeli Pietarissa Nikolain yleisesikunta-akatemiassa vuosina 1913–1914 sekä 1917. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, vuodesta 1916 lentojoukoissa, ja sai syksyllä 1917 kapteenin arvon.[1] Viron julistauduttua itsenäiseksi helmikuussa 1918 Reekistä tuli hetkeksi Viron yleisesikunnan ensimmäinen päällikkö.[2][1] Hänet ylennettiin maaliskuussa 1918 everstiluutnantiksi. Saksalaisten vetäydyttyä Reek komensi marraskuussa 1918 vähän aikaa Virumaan Kaitseliit-suojeluskuntia sekä 21. marraskuuta alkaen 5. jalkaväkirykmenttiä, osallistuen Viron vapaussotaan. Helmikuussa 1919 hän siirtyi 1. divisioonan ja huhtikuussa 3. divisioonan esikuntapäälliköksi, ja osallistui Landeswehrin sotaan. Lokakuussa 1919 hänet ylennettiin everstiksi.[1]

Reek toimi tämän jälkeen eri tehtävissä Viron puolustusvoimissa, muun muassa divisioonankomentajana. Hän oli sotaministerinä maaliskuusta 1927 joulukuuhun 1928 sekä yleisesikunnan päällikkönä presidentti Konstantin Pätsin itsevaltaisen hallinnon aikana maaliskuusta 1934 alkaen. Reek ylennettiin kenraalimajuriksi 1926 ja kenraaliluutnantiksi 1938.[1] Reek vieraili vuonna 1939 Adolf Hitlerin 50-vuotisjuhlissa Saksassa.[3] Hänet nimitettiin puolustusministeriksi Jüri Uluotsin hallitukseen lokakuussa 1939, ja hän joutui vastaamaan Viron ja Neuvostoliiton avunantosopimuksen toimeenpanosta. Reek joutui eroamaan Viron neuvostomiehityksen seurauksena 22. kesäkuuta 1940.[1]

Neuvostoviranomaiset vangitsivat Reekin kotonaan Tallinnan Meriväljassa maaliskuussa 1941 ja hänet vietiin Solikamskissa sijainneelle Usollagin vankileirille. Hänet teloitettiin Solikamskissa toukokuussa 1942.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Jaak Pihlak: Kindralleitnant Nikolai Reek: Lühiülevaade elu- ja teenistuskäigust (viroksi) Kaitseväe Akadeemia. Viitattu 13.8.2019.
  2. Headquarters (englanniksi) Kaitsevägi. Viitattu 13.8.2019.
  3. a b Nikolai Reek (viroksi) (Internet archive). Viitattu 13.8.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]