Nicolas Fatio de Duillier

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nicolas Fatio de Duillier
Fatio.jpg
Syntynyt 26. helmikuuta 1664
Basel, Sveitsi
Kuollut 12. toukokuuta 1753
Madersfield, Iso-Britannia
Asuinpaikka Sveitsin lippu Sveitsi
Ranskan lippu Ranska
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia
Kansallisuus Sveitsin lippu Sveitsiläinen
Tutkimusala Matematiikka
Tunnetuimmat työt Eläinratavaloon liittyvä työ

Nicolas Fatio de Duillier (26. helmikuuta 166412. toukokuuta 1753) oli sveitsiläissyntyinen matemaatikko. Hän on tunnettu työstään koskien eläinratavaloa ja roolistaan Newtonin ja Leibnizin riidassa. De Duillier keksi menetelmän vuonna 1704, jonka avulla pystyttiin poraamaan reikä rubiineihin ja safiireihin timanttiporan avulla. Tämä mahdollisti näiden jalokivien käyttämisen kellojen kivilaakereina ja tätä kautta kellojen rattaiden kitkaa saatiin pienemmäksi.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duillier syntyi vuonna 1664 Jean-Baptiste ja Cathérine Fation perheeseen seitsemäntenä lapsena. Perheeseen syntyi yhteensä 14 lasta. Perhe asui Baselissa, mutta vuonna 1672 muuttivat Sveitsin länsiosassa sijaitsevaan Duillierin kaupunkiin. Duillierin ollessa 18-vuotias hän matkusti Pariisiin, jossa hän opiskeli Pariisin observatoriossa tähtitiedettä Giovanni Domenico Cassinin opettamana. Hän oli lahjakas matemaatikko, ja hänen varhaiskypsyytensä teki vaikutuksen moneen huomattavaan filosofiin. Duillier'n tieteellinen läpimurto tapahtui vuonna 1684, kun hän selitti eläinratavalon johtuvan siitä, että hiukkaset heijastavat auringonvaloa. Oltuaan viisi vuotta Ranskassa, Duillier matkusti Isoon-Britanniaan, ja siellä hänestä tuli vuonna 1688 Royal Societyn jäsen. Hän matkusti Englantiin ennen muuta tavatakseen Isaac Newtonin. Hän onnistui hankkiutumaan Newtonin suosioon ja vuosina 1689-93 heillä oli erittäin läheinen homoseksuaalinen suhde. Eräässä vaiheessa Newton halusi Fation muuttavan hänen asuntoonsa Cambridgeen, mutta suunnitelmasta ei tullutkaan mitään.

On varmaa, että Fatio tunsi voimakasta vetoa okkultismiin ja kannusti Newtonia syvemmälle magiaan. Yhdessä he tekivät useita alkemistisia kokeita. 1693 heidän välinsä rikkoontuivaat ja Fation menetettyä suojelijansa, hänen asemansa romahti, koska hänellä oli tiedeyhteisössä paljon vihamiehiä eikä häneen luotettu. Hänen myöhemmästä elämästään ei ole paljon tietoa, mutta hänen tiedetään olleen tekemisissä ruusuristiläisten ja muiden erikoisten ryhmien kanssa ja ainakin kerran hän joutui Charing Crossissa jalkapuuhun epäsosiaalisen elämän vuoksi. Duillier kuoli vuonna 1753 Isossa-Britanniassa yli 80-vuotiaana, mutta köyhänä ja melkein täydellisesti unohdettuna.

Kirjeessään Christiaan Huygensille vuonna 1690 Fatio esitti gravitaatioteorian, jonka mukaan gravitaatio aiheutuisi kaikkialla avaruudessa suurella nopeudella liikkuvista hiukkasista.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilmari Hänninen: Kellohistorian keksinnöt Jellohuolto Ilmari Hänninen. Viitattu 5. syyskuuta 2007.
  2. Fatio de Duillier, N.: Oeuvres complètes de Christiaan Huygens. Société Hollandaise des Sciences, 1888-1950 (1690), nro 9, s. 381–389. The Hague: Artikkelin verkkoversio.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.