Nero-julistus

Telex "M 1518/45 g.Rs." Nero-julistuksesta, jonka Hitleri lähetti Speerille 20. maaliskuuta 1945.

Nero-julistus (saks. Nerobefehl) on Adolf Hitlerin 19. maaliskuuta 1945 antama käsky. Sen mukaan kaikki Saksan rakentamat sotateollisuudelle tarkoitetut rakennukset, sekä muut tärkeät, mahdollisesti liittoutuneiden haltuun jäävät kohteet oli tuhottava.

Julistuksen virallinen nimi oli Tuhoamis­käsky valtakunnan alueella (saks. Befehl betreffend Zerstörungsmaßnahmen im Reichsgebiet). Käsky tunnetaan paremmin Nero-julistuksena Rooman keisari Neron mukaan, jonka väitetään järjestäneen Rooman palo vuonna 64.

Tausta

Vuonna 1945 Hitlerin unelma natsien hallitsemasta Euroopasta oli murentunut. Liittoutuneet etenivät kahdella rintamalla kohti Saksaa. Siitä huolimatta Hitler ei ollut halukas myöntämään tappiota ja alistumaan ehdottomaan antautumiseen.

Nero-julistus ei ollut ensimmäinen kerta, kun Hitler määräsi rakennusten ja infra­struktuurin täydellistä tuhoamista. Jo Pariisin vapautuksen aikaan hän oli määrännyt virittää pommeilla kaikki tärkeimmät muistomerkit, kuten Eiffel-tornin, ja tärkeimmät rautatieasemat. Saksan sotilaskuvernööri Dietrich von Choltitz oli saanut määräyksen, että pommit on räjäytettävä kun liittoutuneet etenevät Pariisiin, jotta kaupungissa syntyisi täydellinen sekasorto. von Choltitz ei kuitenkaan toteuttanut määräystä vaan antautui liittoutuneille. Hän perusteli tätä sillä, että Hitler ei voinut olla järjissään antaessaan näin järjettömän määräyksen. Kun myöhemmin kävi ilmeiseksi, että Hitler oli antanut määräyksen järjissään, joutui von Choltitz selittelemään päätöstään jättää käsky noudattamatta.

Julistus

Varusteluministeri Albert Speer lepää porraskivellä.

Keskeisin osa julistusta:

»Olisi virhe kuvitella että liikennöinti- ja viestintäasemia, tehdasrakennuksia ja elintarvikevarastoja, joita ei ole tuhottu tai jotka ovat vain väliaikaisesti poistettu käytöstä, voitaisiin käyttää meidän itsemme hyväksi tilanteessa, jossa jälleenrakennus valloitetuilla alueilla on alkanut. Vihollinen ei tule jättämään meille muuta kuin palaneen maan vetäytyessään, näyttämättä pienintäkään armoa väestölle. Tämän vuoksi määrään: 1) Kaikki sotilaalliset liikennöinti- ja viestintäasemat, tehdas­alueet ja elintarvikevarastot, niin kuin myös muut arvokkaat kohteet Valtakunnan alueella, joita vihollinen voisi käyttää välittömästi tai lähi­tulevaisuudessa sodan kulussa, on tuhottava.»

Toimeenpano

Vastuu julistuksen toteuttamisesta lankesi Hitlerin varusteluministeri Albert Speerille. Hänen mukaansa Speer järkyttyi käskystä ja menetti uskonsa Hitleriin. Kuten von Cholitz useita kuukausia aiemmin, Speer jätti tahallaan nouttamatta Hitlerin käskyä. Saatuaan käskyn Speer pyysi yksinomaista valtaa suunnitelman toteuttamiseen. Hän käytti saamaansa valtaa kuitenkin vakuuttaakseen kenraalit ja Gauleiterit jättämään julistuksen huomiotta.

Hitler ei ollut tietoinen Speerin päätöksestä jättää käsky noudattamatta. Vasta sodan lopulla Speer paljasti asian itse Hitlerille vieraillessaan Berliinin bunkkerissa. Hitler suuttui ministerille, mutta antoi Speerin silti lähteä bunkkerista. Hitler teki itsemurhan 30. huhtikuuta 1945, 42 päivää käskyn antamisen jälkeen. Pian sen jälkeen, 7. toukokuuta 1945, Saksan armeija antautui.

Katso myös

• Poltetun maan taktiikka
• Albert Speer