Neliöllinen keskiarvo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Neliöllinen keskiarvo (engl. Quadratic mean, Root mean square, RMS) on eräs lukujoukkoa tai jakaumaa kuvaavista matemaattisista keskiluvuista. Termi RMS liittyy läheisesti standardipoikkeamaan[1], ja muun muassa sähkötekniikassa RMS-keskiarvostamalla lasketaan vaihtojännitteen tehollisarvo.

Neliöllinen keskiarvo muuttujalle määritellään seuraavalla tavalla:[1]

missä tarkoittaa aritmeettista keskiarvoa.

Määritelmää käyttäen saadaan diskreeteille jakaumille lauseke, joka on muotoa

ja jatkuville jakaumille

RMS-keskiarvostaminen sähkötekniikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähkötekniikassa tehoja laskettaessa, kun käytössä on vaihtojännite (vaihtovirta), niin halutaan yleensä huippujännitteen sijaan tietää tehollisarvo. Näin siksi, että vaihtojännite, joka ilmaistaan tehollisarvonsa avulla antaa kuormaan saman tehon kuin vastaavan suuruinen tasajännite. Tehollisarvo lasketaan vaihtojännitteestä keskiarvoistamalla käyttämällä RMS-keskiarvostamista. Tämän vuoksi ammattipiireissä yleensä puhutaankin RMS-arvosta tehollisarvon sijaan.

Vaihtojännitteen tehollisarvon johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehollisarvo määritellään keskimääräisen tehon avulla. Tehon määritelmän ja Ohmin lain avulla hetkelliseksi tehoksi resistiiviseen kuormaan saadaan

missä on jännitteen arvo tietyllä ajan hetkellä t ja R kuorman resistanssi.

Keskimääräiselle teholle saadaan lauseke integroimalla vaihtojännite ajan jakson T yli sekä jakamalla integroinnista saatu tulos jakson pituudella.

missä on ajan hetki tarkastelujakson alussa. Keskimääräinen teho on merkitty yhtä suureksi kuin tehollisarvoisesta jännitteestä laskettu teho. Ratkaistaan jännitteen tehollisarvo ottamalla neliöjuuri.

Tämä johdettu tehollisarvon laskentakaava on sama kuin olisi käytetty suoraan RMS-keskiarvostamista. Kaava on helppo muistaa, sillä lyhenne RMS kertoo suoraan laskutavan, Root-Mean-Square (neliöjuuri-keskiarvo-neliöinti). Kaavaa tarvitaan laskettaessa tehollisarvot erilaisille vaihtojännitteille, joista yleisimmin käytettyjä ovat siniaalto, kolmioaalto ja kanttiaalto.

Tehollisarvo siniaallolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinimuotoinen vaihtojännite on muotoa

missä on jännitteen amplitudi, t aika ja kulmataajuus.

Tehollisarvon lauseke sinimuotoiselle jännitteelle on

Lausekkeen ensimmäisessä osassa kulmataajuus on muutettu muotoon . Jälkimmäisessä osassa ajanjakson T paikalle on sijoitettu sinin jakson pituus, joka on . Ajasta riippumaton jännitteen amplitudi on tuotu myös integraalin ulkopuolelle.

Seuraavaksi käytetään hyväksi jo tunnettua sinin neliön integraalia:[2]

Laskut suorittamalla saadaan, että sinimuotoisen jännitteen tehollisarvo on vaihtojännitteen huippuarvo jaettuna neliöjuuri kahdella.

Tehollisarvo kolmioaallolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmioaallon muotoinen vaihtojännite kuvassa punaisella. Sinisellä on piirretty tämä jännite korotettuna toiseen potenssiin.

Ideaalisen kolmioaallon yksi jakso, verran viivästettynä, on alla olevan yhtälöryhmän mukainen. Aaltoa on viivästetty, jotta tehollisarvoa laskettaessa päästään vähemmällä integroinnilla. On myös hyvä huomata, että kolmioaalto muuttuu paraabelin muotoiseksi, kun se korotetaan toiseen potenssiin.

Kolmioaallon jännitteen tehollisarvo on jännitteen huippuarvo jaettuna neliöjuuri kolmella.

Tehollisarvo kanttiaallolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ideaalinen kanttiaalto yhden jakson verran on muotoa:

Kanttiaallon jännitteen tehollisarvo on sama, kuin aallon huippujännitteen itseisarvo.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eric W. Weisstein: Wolfram MathWorld 6 huhtikuuta 2007. Wolfram Research. Viitattu 25. huhtikuuta 2007.
  2. Adams, Robert A. (Robert Alexander): Calculus: a complite course, 5th ed.. Addison Wesley Longman, 2003. ISBN 0-201-79131-5.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Voipio, Erkki: Virtapiirit ja verkot. Helsinki: Otatieto, 2001 (1976). ISBN 951-672-082-X.