Navalny
| Navalny | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Daniel Roher |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | |
| Kuvaaja | Niki Waltl[1] |
| Leikkaaja | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä |
HBO Max CNN+ CNN |
| Ensi-ilta | 2022 |
| Kesto | 98 minuuttia[1] |
| Alkuperäiskieli |
englanti venäjä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| AllMovie | |
Navalny on kanadalaisen elokuvaohjaajan Daniel Roherin jännityselokuvaksi luonnehdittu dokumenttielokuva vuodelta 2022[3][4]. Se kertoo venäläisestä aktivistista Aleksei Navalnyistä[3].
Elokuva voitti parhaan dokumenttielokuvan Oscar-palkinnon[5] ja BAFTA:n[6]. Sundancen elokuvajuhlilla se palkittiin sekä dokumenttielokuvien yleisön palkinnolla että festivaalin suosikkielokuvan palkinnolla.[7]
Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aleksei Navalnyi sairastui elokuussa 2020 lentomatkalla Tomskista Moskovaan. Lentäjä teki hätälaskun Omskiin, mikä pelasti Navalnyin hengen. Myöhemmin hänet kuljetettiin Berliiniin, jossa hän hitaasti toipui myrkytyksestä.[8]
Navalny-elokuva sisältää kuvamateriaalia Navalnyista niiden kuukausien aikana, jotka hän vietti Saksassa vuoden 2020 lopulla. Elokuvassa haastatellaan Navalnyitä, hänen vaimoaan Julijaa ja heidän läheisintä työryhmäänsä.[8]
Elokuvan eräässä kohtauksessa Navalnyi soittaa Schwarzwaldissa sijaitsevasta piilopaikastaan pilapuhelun tiedustelupalvelun agentille, jonka hän uskoo osallistuneen myrkytykseen. Teeskentelemällä vihaista esimiestä Navalnyi saa agentin paljastamaan murhayrityksen yksityiskohtia. [8]
Elokuvan lopussa Navanyi jättää kannattajilleen viestin sen varalta, että hänet tapetaan: ”Älkää luovuttako, ette saa luovuttaa. Jos he päättivät tappaa minut, se tarkoittaa, että olemme uskomattoman vahvoja, ja meidän on käytettävä tätä voimaa”.[8]
Elokuva päättyy Navalnyin pidätykseen hänen palatessaan Moskovaan tammikuussa 2021.[9]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen Navalny-elokuvaa Roher oli tehnyt vain yhden dokumentin, Once Were Brothers: Robbie Robertson and the Band (2019).[3]
Alun perin Roher suunnitteli tekevänsä elokuvan aivan muusta aiheesta yhdessä Hristo Grozevin kanssa. Grozev on bulgarialainen tutkija, joka työskentelee Bellingcat-ryhmässä. Navalnyin myrkytyksen jälkeen Grozev alkoi etsiä vihjeitä siitä, kuka olisi voinut olla murhayrityksen takana. Ostettuaan puhelu- ja lentotietoja Venäjän pimeästä verkosta hän havaitsi kahdeksan FSB:hen kuuluvan miehen ryhmän, joka näytti seuranneen Navalnyitä eri puolilla Venäjää useiden vuosien ajan.[8]
Yhteisen tapaamisen aikana Grozev paljasti, että hänellä oli johtolanka Navalnyin murhayritykseen. Grozev ehdotti Roherille dokumenttielokuvan tekemistä. He matkustivat yhdessä koronasulusta piittaamatta Itävallan rajan yli Saksaan, jossa Navalnyi oli toipumassa myrkytyksestä. [3]
Kävi ilmi, että Navalnyi ja hänen tiiminsä olivat jo pohtineet elokuvan tekemistä, joten he aloittivat yhteistyön Roherin kanssa.[8]
Bellingcatin, venäläisen tutkivan journalismin julkaisun The Insiderin, saksalaislehti Der Spiegelin ja yhdysvaltalaisen uutiskanavan CNN:n yhteistyöhanke julkaisi tietonsa Navalnyin myrkytyksistä ja myrkyttäjäryhmän jäsenistä joulukuun 14. päivä 2020[10].
Roher oli kameroineen paikalla joulukuussa 2020, kun Navalnyi soitti pilapuhelun FSB:n agenteille, jotka olivat osallistuneet murhayritykseen. Navalnyi teeskenteli puhelimessa olevansa FSB:n korkea-arvoisen upseerin asialla, jolloin yksi agenteista alkoi selostaa Navalnyille yksityiskohtaisesti hänen murhayrityksensä toteutustapoja. [3][9]
Puhelu kesti 49 minuuttia[11]. Joulukuussa 2020 siitä julkaistiin verkkovideo.[11] Sen jälkeen myrkytysoperaation paljastanut kemisti katosi jäljettömiin[9]. Bellingcat on yrittänyt jäljittää häntä tuloksetta. [9]
Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wendy Ide, The Observer[12]
Phil Harrison, The Guardian[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Smith, David: All I could do was film’: the making of a shocking movie on Alexei Navalny The Guardian. 23.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Horton, Adrian: Navalny review – shocking documentary of a Russian poisoning The Guardian. 27.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Elokuvat | Kun Aleksei Navalnyi soitti tappamistaan yrittäneelle agentille, tunariagentti kertoi vahingossa jokaisen yksityiskohdan – Tuloksena on ehkä vuoden tärkein dokumentti Helsingin Sanomat. 26.5.2022. Viitattu 8.3.2024.
- ↑ Ben Kenigsberg: ‘Navalny’ Review: Speaking Truth to Power in a Corrupt System The New York Times. 24.4.2022. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
- ↑ 2023 | Oscars.org | Academy of Motion Picture Arts and Sciences www.oscars.org. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Film in 2023 | BAFTA Awards awards.bafta.org. Viitattu 16.3.2024.
- ↑ ‘Nanny,’ ‘Exiles,’ ‘Navalny’ among top Sundance winners The Independent. 29.1.2022. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Shaun Walker: ‘Everyone was freaking out’: Navalny novichok film made in secret premieres at Sundance The Guardian. 26.1.2022. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Miikka Hujanen: Dokumentti: Navalnyi pumppasi myrkyttäjältään uskomattoman vastauksen Ilta-Sanomat. 22.2.2024. Viitattu 8.3.2024.
- ↑ Venäjä | Tutkiva ryhmä Bellingcat: Aleksei Navalnyin yritti murhata Venäjän turvallisuuspalvelun myrkky-yksikkö Helsingin Sanomat. 14.12.2020. Viitattu 8.3.2024.
- ↑ a b Ben Kenigsberg: ‘Navalny’ Review: Speaking Truth to Power in a Corrupt System The New York Times. 24.4.2022. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Wendy Ide: Navalny review – extraordinary documentary about the attempt to kill Putin’s rival The Observer. 10.4.2022. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Phil Harrison: Navalny review – one of the most jaw-dropping things you’ll ever witness The Guardian. 25.4.2022. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Soitin tappajalleni. Hän tunnusti Pitempi versio Navalnyin puhelusta myrkyttäjälle (venäjäksi, tekstitys englanniksi)