Natriumpermanganaatti
| Natriumpermanganaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NaMnO4 |
| Moolimassa | 141,93 |
| Ulkomuoto | violetti kiteinen aine |
| Sulamispiste | 170 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 1,972 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 1440 g/l (20 °C)[1] |
Natriumpermanganaatti (NaMnO4) on natrium- ja permanganaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään hapettimena.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa natriumpermanganaatti on tummanviolettia kiteistä ainetta. Yhdisteestä tunnetaan myös kidevedelliset mono- ja trihydraatit (NaMnO4·H2O ja NaMnO4·3H2O). Aine liukenee runsaasti veteen ja reagoi etanolin kanssa. Natriumpermanganaatti on vahva hapetin.[3][4]
Natriumpermanganaattia valmistetaan hapettamalla ferromangaania elektrolyyttisesti natriumkarbonaattia sisältävässä liuoksessa tai lähtien kaliumpermanganaatista.[3]
Natriumpermanganaattia käytetään hapettimena vedenpuhdistuksessa ja piirilevyjen etsauksessa. Orgaanisen kemian synteeseissä sitä käytetään hapettamaan alkoholeja aldehydeiksi, ketoneiksi tai karboksyylihapoiksi, tioeettereitä sulfoneiksi ja amiineja nitroyhdisteiksi.[2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b W. M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–91. 93rd edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1-4398-8049-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.4.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Kenneth Pisarczyk: "Manganese Compounds" , teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Vol. 15 s. 29 (luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ a b c Arno H. Reidies: "Manganese Compounds", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Vol. 22 s. 240–241
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 427. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Donald G. Lee: "Sodium Permanganate", teoksessa e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 24.4.2023.