Nämforsenin kalliopiirrosalue

Nämforsenin kalliopiirrosalue
Nämforsens hällristningar
Kalliopiirrokset on maalattu punaiseksi havaitsemisen helpottamiseksi.
Sijainti
Nämforsenin kalliopiirrosalue
Koordinaatit	63°26′26″N, 16°51′54″E
Valtio	Ruotsi
Historia
Tyyppi	kalliopiirros, asuinpaikka
Huippukausi	kivikausi, pronssikausi, rautakausi, keskiaika
Alue	Ångermanlanti
Merkitys	Ruotsin suurin kalliopiirrosalue
Aiheesta muualla
Nämforsenin kalliopiirrosalue Commonsissa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Nämforsenin kalliopiirrosalue sijaitsee Pohjois-Ruotsissa Ångermanlandissa Sollefteån kunnassa Näsåkerissa. Näsåkerin kohdalla Ångermanjoki putoaa Nämforsenin koskessa, joka on nykyään valjastettu sähköntuotantoon. Kosken rantakallioille ja saariin on hakattu noin 2 600 kalliopiirrosta, mikä tekee kohteesta yhden Pohjois-Euroopan suurimmista kalliopiirrosalueista. Uusia kalliopiirroksia löytyy edelleen lisää. Alueella on asuttu vakituisesti kivikaudelta saakka. Joen rantatörmiltä on löytynyt asuinpaikkoja ja muita jäänteitä, jotka ajoitetaan kivikaudelle, pronssikaudelle, rautakaudelle ja keskiaikaan. Kalliopiirrokset ajoitetaan ajalle noin 5000−1000 eaa..

Tutkimus

Kalliopiirrokset ovat olleet tieteelle tunnettuja kauan, sillä ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1705 Erik Mickelsson Strömin latinankielisessä kirjoitelmassaan "De Angermannia" (ruots. Ångermanland). Siinä piirroksia verrattiin riimuihin ja kirjoitusmerkkeihin. Vuonna 1780 kokosi I A. A:son Hulpers teoksen Samlingar till en beskrivning öfver Norrland, jonka neljännessä osassa "Ångermanland" mainitaan eläinkuviot ensimmäistä kertaa. 1800-luvulla piirrosalueen kuviota tutkittiin useita kertoja, mutta kukaan ei ole julkaissut havaintojan.

Ensimmäisiä kattavia tutkimuksia kalliopiirroksista alkoi arkeologi Gustaf Hallström tehdä jo vuonna 1905, mutta työn laajuuden vuoksi hän julkaisi tuloksensa vasta vuonna 1960. Hän laski kuvioiden lukumääräksi tuolloin 1 750, ja hän luetteli yli 300 viivaa, jotka eivät muodostaneet tunnistettavaa kuviota. Vuonna 1997 Christian Lindqvist löysi noin 150 uutta kuviota ja lukumääräksi tuli silloin 1 864. Hallströmin dokumentaatio oli pitkään ainoa kokonaiskatsaus alueen piirroksista. 1900-luvulla kuvakentistä löydettiin yhteensä noin 700 hirveä, 366 venettä, 87 ihmistä, 19 kalaa, 9 lintua ja 15 erilaisia sauvoja.

Professori Thomas B. Larsson ja Sven-Gunnar Broström etsivät ja dokumentoivat kesinä 2001−2003 kaikki löytämänsä piirrokset. Hallströmmin ilmoittamien kuvioiden lisäksi löydettiin vielä 726 kuviota, mutta samalla jäi löytymättä 139 kuviota. Löydettyjen kuvioiden määrä oli 2 451, ja jos tähän lisätään kadotetut 139 kuviota, saadaan kokonaismääräksi 2 590 kuviota, joista on säilynyt dokumentti.

Kuvien ajoitus

Ensimmäinen ajoitusyritys, joka tehtiin vuonna 1869, perustui silloisiin tietoihin maankohoamisesta. Sidenbladhin mukaan piirroksille ei ole ollut mereltä pääsyä veneillä 4 000−5 000 vuoteen, joten pääosa kuvioista on täytynyt syntyä aikaisemmin. Hän kritisoi pronssikauden kuvastoa ajoitusperusteena ja esitti aikaisempaa kivikautista ajoitusta. Useat muut henkilöt käyttivät hyväkseen vain kuvaston tyyliä ja sisältöä ja he myöhensivät ajoitusta pronssikaudelle. Kun tiedot maankohoamisesta tarkentuivat 1930-luvulla, voitiin määrittää aikaisimman mahdollisen piirtämisajankohdan ajoitus. Merenpinta oli laskenut maankohoamisen seurauksena niin alas, että piirrosten kalliopinta paljastui vedestä noin 3850−3125 eaa. Hallström hyväksyi tämän arvion vuoden 1960 julkaisussaan ja sijoitti vanhimmat kuviot myöhäiseen kivikauteen, mutta pitäytyi piirrosten pääosan pronssikautisessa ajoituksessa. Malmer kiinnitti huomiota pronssikautisiin kuvioihiin ja luokitteli venekuviot luokkaan "Etelä-Skandinaviseen pronssikauden venetyyppi AIIIc1". Nykykäsityksen mukaan korkeintaan 50 kuviota voidaan liittää pronssikauden kuvastoon. Siksi on yllättävää, että pronssikausi säilytti pitkään suuren kannatuksensa.

1990-luvun ajoitusehdotukset ovat Baudoulta, Forsbergilta, Lindqvistilta ja Ramqvistilta. He hyödynsivät edelleen tarkentuneita maankohoamisen vaiheita sekä kuvien muoto-, sisältö ja sijaintitietoja. Lindqvist huomasi, että tyyliä "A" käytettiin piirroksissa, jotka sijaitsivat 78−88 metriä merenpinnan yläpuolella (mpy). Tyyliä "B" käytettiin 72−78 metriä mpy ja tyyliä "C" 73−80 metriä mpy. Hän päätyi siihen tulokseen, että tyylit "A" ja "B" liittyivät myöhäiseen kivikauteen. Päättelyä hankaloittaa eri tyylien sekoittuminen samaoihin kuvakenttiin, mutta eräissä tapauksissa piirtämisjärjestys oli mahdollista päätellä. Ajatusta tukee se, että läheisen suuren Ställverketin asuinpaikan kaivauksien (1940-luvulla) tulosten perusteella paikkaa käytettiin intensiivisesti neljä viimeistä vuosituhatta ennen ajanlaskun alkua.

Maankohoamisesta saadut tarkemmat ajoituskaaviot 2000-luvulla siirtävät aikaisimman mahdollisen piirtämisajankohdan kuvakenttä H osalta (90 metriä mpy) noin 5000 eaa. Kosken alapuolisilla saarilla kuvioita olisi voitu piirtää 4200 eaa. jälkeen. Merenpinnan laskettua alas, jäivät paljastuneet koskien saaret paljaiksi nykypäiviin saakka. Lindqvistin luokittelussa tyylin "A" kuviot sijaitsevat muita kuvioita korkeammalla ja ne olisi siten voitu piirtää meren vedenkorkeuden mukaan 5000−4600 eaa. Silloin koski laski merenlahteen Brådön kohdalla ja Notön nykyinen huippu oli vedenpinnan yläpuolella. Saarelle olisi tuolloin ollut helppo päästä, koska kosken kuohut eivät ulottuneet Notön saarelle asti, ja siten piirtää tyylin "A" kuviot kallioon. Siten voidaan piirrosten piirtämisajaksi antaa varsin laaja aikaväli 5000−1000 eaa.

Kalliopiirrokset

Kalliopiirrosalue on eräs Pohjois-Euroopan suurimpia. Nykyään tunnetaan noin 2 600 piirrosta tai kuviota, mutta yhä edelleen niitä löydetään lisää. Kuvapiirrosalue on kooltaan 350×250 metriä ja se sijaitsee 500 metriä pitkän kosken varrella ja sen alapuolella olevissa saarissa ja rantakallioilla.

Hallström käytti kalliopiirroskohteiden luetteloimiseksi kolmitasoista merkintää. Ensimmäiseksi hän jakoi alueet kolmeen pääryhmään, jotka merkittiin roomalaisilla numeroilla I, II ja III. Pääryhmään I sisältyy Laxön saari ja kosken pohjoisrannan- ja etelärannan piirrokset. Pääryhmässä II olivat Notönin piirrokset ja ryhmässä III Brådönin piirrokset. Toisella tasolla kuvioiden muodostamat suuret kuva-alueet merkittiin suurilla kirjaimilla. Kuva-alueen sisällä yksittäiset kuvakentät tai piirroskeskittymät numeroitiin juoksevasti arabialaisilla numeroilla. Useat muut tutkijat ovat jatkaneet Hallströmin merkintöjen käyttämistä. Uusien piirroskuvoiden löydyttyä on jouduttu käyttämään vielä neljännen tason lisämerkintöinä, joita ovat esimerkiksi esimerkiksi pienet kirjaimet.

Kalliopiirrosten koko vaihtelee 10 senttimetristä 2,2 metriin. Useimmat kuviot ovat 30−50 senttimetriä pitkiä. Vuoden 2001−2003 tutkimuksen jälkeen maaeläinkuvioita tunnettiin esimerkiksi noin 19%, laivoja 15%, kuppeja 16% ja erilaisia viivoja 33%. Maaeläimistä hirvet muodostivat edelleen pääosan kuvioista.

Laxön ja eteläranta (pääryhmä I)

Laxönin saari on 160 metriä pitkä ja 90 leveä. Sen erottaa mantereesta kapea oja Laxbäcken, jonka voi ylittää kävelemällä kolmea siltaa pitkin. Hallström merkitsi saaren yksittäiset kuvakentät kirjaimilla A−F. Mantereella kosken pohjoisrannalla sijaitsee kuvakenttä G (Laxforshällan) ja voimalan yläpuolella patoaltaan veden alle jääneessä saaressa kuvakenttä H . Muut pääryhmän I kuvakentistä sijaitsevat kosken etelärannalla. Lähinnä voimalaa sijaitsee kuusi luotoa, joiden kuviot muodostavat yhdessä kuvakentän X. Seitsemännellä ja muita suuremmalla saarella sijaitsi kuvakenttä Y. Näistä saarista itäänpäin, Notön ja Brådön välisen salmen kohdalla olevalla etelärannalla, sijaitsevat kuvakenttät Z ja Å. Vielä idempänä sijaitsee jokeen työntyvällä niemellä kuvakenttä Ä. Vuonna 2003 löydettiin pääryhmän I kohteilta yhteensä 924 piirrosta. Sen sijaan 65 Hallströmmin ilmoittamaa piirrosta ei tällä kertaa löydetty.

Pääryhmän piirrokset esittivät maaeläimiä 26%, kaloja 1%, laivoja 7%, ihmishahmoja 3%, kuppeja 8%, erilaisia viivoja 33% ja tunnistamattomia kuvioita 20%.

Notön (pääryhmä II)

Notönin saari on 280 metriä pitkä ja 120 leveä. Se sijaitsee kauimpana idässä kosken alapuolella. Saareen pääsee vain silloin, kun voimalaitos sulkee patoluukut ja vedenpinta laskee. Hallström merkitsi sen kuvakentät kirjaimilla A−Y (I-kirjain puuttuu). Vuonna 2003 tästä pääryhmästä löydettiin 1 105 piirrosta. Kuitenkin 17 Hallströmmin ilmoittamaa piirrosta ei löydetty.

Pääryhmän piirrokset esittivät maaeläimiä 11%, laivoja 28%, ihmishahmoja 2%, kuppeja 13%, erilaisia viivoja 36% ja tunnistamattomia kuvioita 8%.

Brådön (pääryhmä III)

Brådönin saari on 100 metriä pitkä ja 50 leveä, ja se sijaitsee Notönin ja Laxönin välissä. Hallström merkitsi saaren kuvakentät kirjaimilla A−S (I-kirjain puuttuu). Vuonna 2003 löydettiin kolmannesta pääryhmästä 422 piirrosta, mutta 57 Hallstömmin dokumentoimaa piirrosta ei enää löydetty.

Pääryhmän piirrokset esittivät maaeläimiä 21%, laivoja 2%, ihmishahmoja 2%, kuppeja 37%, jalankuvioita 5%, erilaisia viivoja 26% ja tunnistamattomia kuvioita 8%.

Asuinpaikat

Voimalan padon yläpuolella sijaitsee kohde, josta on löydetty tuhoutuneen asuinpaikan jäänteet. Tällaisia asunpaikkajäänteitä on löydetty muualtakin. Asuinpaikkojen maapohjat ovat vuosituhansien aikana tongittuja ja sekoittuneita. Siitäkin huolimatta voidaan löytöesineiden perusteella ajoittaa kohteet karkeasti kivikauden loppuun ja pronssikaudelle. Onpa löydetty kaksi kohdetta, jossa sijaitsevat pronssikautiset kivirauniot.

Bastuvallenin asuinpaikan, joka sijaitsee koskialueen pohjoisrannalla, tutkimukset on aloitettu. Sen tutkittu alue on 240 metriä pitkä ja 40−70 metriä leveä. Sen kolmen päällekkäisten kulttuurikerrosten välissä on veden tuomaa hiekkaa, joten joen tulvat ovat välillä peittäneet asuinpaikan. Sitä on kuitenkin käytetty vuosisatoja, koska löytömateriaali koostuu kivikauden, pronssi- ja rautakaudet sekä keskiajan esineistä.

Asuinpaikka-alue Ställverket

Ställverket sijaitsi kosken etelärannalla Brådön-saarta vastapäätä. Asuinpaikan tutki kokonaan Bertil Almgren ja Sverker Janson vuosina 1944−1945. Vuonna 2004 sitä tutkittiin vielä syvemmältä, jotta selviäisi löytyykö sieltä vielä vanhempia kulttuurikerroksia. Tutkittu alue oli 125 metriä pitkä ja 10−40 metriä leveä ja se sijaitsi 10 metriä korkean joentörmän päällä sen tasaisella kohdalla.

Löytöaineisto sisälsi 701 nuolenkärkeä tai kärjen katkelmaa, 753 kaavinta, 9 veistä, 3 kirvestä ja 6 talttaa. Hiekan joukosta siivilöitiin noin 6 kilogrammaa keramiikan sirpaleita. Keramiikan joukossa esiintyi muun muassa hieman imitoitua tekstiilikeramiikkaa, kiukaistenkeramiikkaa ja varhaista pronssikauden keramiikkaa. Rautakauden aineistossa oli runsaasti ohutta asbestikeramiikkaa.

Kuvagalleria

Alla olevat valokuvat on otettu pääryhmän I alueista I:C, I:D, I:F ja I:G. Kuvatekstissä on tarkennettu, mistä kuvakentästä (esimerkiksi I:C:1 eli kuvakenttä 1) ja missä kohtaa kuvakenttää valokuvan kuviot sijaitsevat.

Pääryhmä I, Laxön, kuvakenttä C

• 
  Kuvakenttä I:C:1 oikea keskittymä
• 
  Kuvakenttä I:C:1 oikea alareuna
• 
  Kuvakentän I:C:1 oikea alakulma
• 
  Kuvakenttä I:C:1 keskikohta
• 
  Kuvakenttä I:C:1 keskikohta
• 
  Kuvakentän I:C:2 keskiosan vasen laita
• 
  Kuvakentän I:C:2 oikean puolen tiheä keskittymä
• 
  Kuvakenttä I:C:2

Pääryhmä I, Laxön, kuvakentät D ja F

• 
  Kuvakenttä I:D:14-15 keskikohta
• 
  Kuvakenttä I:D:14-15 vasen laita
• 
  Kuvakenttä I:D:5 & I:D:5a oikea puolisko
• 
  Kuvakenttä I:F:1

Pääryhmä I, Lillforshällan eli kuvakenttä G

• 
  Kuvakentän I:G:3 vasen yläosa
• 
  Kuvakentän I:G:1 oikea puolisko
• 
  Kuvakentän I:G:1 vasen puolisko
• 
  Kuvakentän I:G:1a kaksi hirveä, ilman venettä
• 
  Kuvakenttä I:G:3 vasen yläkulmaus
• 
  Kuvakenttä I:G:4
• 
  Kuvakenttä I:G:6
• 
  Kuvakenttä I:G:3c

Lähteet

• Museon verkkosivut: Välkommen till Nämforsen och Nämforsens Hällristningsmuseum (Arkistoitu – Internet Archive)

• Larsson, Thomas B. & Broström, Sven-Gunnar: The Rock Art of Nämforsen, Sweden The survey 2001-2003 (pdf) (tutkimusraportti) UMARK 62. 2011. Uumaja: Uumajan Yliopisto. (englanniksi)

• Käck, Jenny: Samlingsboplatser?. Studia Archaeologica Universitatis Umensis 24. Uumaja, Ruotsi: Uumajan yliopisto, 2009. ISBN 978-91-7264-714-5. Verkkoversio (pdf) (viitattu 12.5.2015). (ruotsiksi)

• Lindgren, Britta: Hällbilder i Norr. Urmark, 2004, nro 36. Uumaja, Ruotsi: Uumajan yliopisto. ISSN 1401-5986. Verkkoversio (pdf). Viitattu 13.5.2015. (ruotsiksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

• Persson, Peter: Forntid i Västernorrlands län - En historik över arkeologiska undersökningar under drygt 330 år. Rapport 2014:17, 2014, nro 17 ja 24. Länsstyrelsen Västernorrland. ISSN 1403-624x. Verkkoversio (pdf). Viitattu 13.5.2015. (ruotsiksi)

• Sjöstrand, Ylva: 10. "Should I stay or should I go": on the meaningof variations among mobile and stable elk motifs at Nämforsen, Sweden (pdf) "Goldhahn, J., Fugveldstedt, I. & Jones, A. (red). Changing pictures – rock art traditions and visions in northernmost Europe", s. 139-153. Oxford, Englanti: Oxbow. Viitattu 13.5.2015. (englanniksi)

• Kivikäs, Pekka: Ruotsin pyyntikulttuurin kalliokuvat suomalaisin silmin. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino, 2003. ISBN 952-5092-97-6. (suomeksi)

• Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes: Studies of Stone Age rock art from Northern Fennoscandia, s. 240-286. väitös. Tromsö, Norway: University of Tromsö, 2010. Gjerde, J.M.: Studies of Stone Age rock art from Northern Fennoscandia (pdf) (viitattu 21.1.2012). (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Piirrostietokanta: Hällristningar i Nämforsen, kalliopiirroksia voi selata verkkoselaimella
• Luukkonen, Ismo: Nämforsen (sisältää valokuvia), 2011, viitattu 14.5.2015
• Malmer, Mats P.: Har nordlig och sydlig hällristningstradition påverkat varandra - i så fall hur, och varför?, Arkeologi i Norr 3, 1990
• Baudou, Evert: Boplatsen vid Nämforsen, Arkeologi i Norr 3, 1990
• Ramqvist, Per H.: Aspekter på hällbildernas stil och rumsliga fördelning, Studier i regional arkeologi, 2002, 2: 87-101
• Sjöstrand, Ylva: PRODUCT OR PRODUCTION - On the accumulative aspect of rock art at Nämforsen, northern Sweden (Arkistoitu – Internet Archive), 2010