Myrskysukeltaja
| Myrskysukeltaja | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Pelecanoides urinatrix (J. F. Gmelin, 1789) |
||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Myrskysukeltaja Wikispeciesissä Myrskysukeltaja Commonsissa |
Myrskysukeltaja (Pelecanoides urinatrix) on yksi neljästä myrskysukeltajien heimon sukeltajalintulajista, jotka kaikki kuuluvat samaan sukuun (Pelecanoides).
Sisällysluettelo
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnulla on lunnimainen ulkonäkö ja tanakka ruumiinrakenne. Täysikasvuisen linnun pituus on 23 cm. Sukupuolet ovat samannäköiset. Väritykseltään selkäpuoli on tummanharmaa, siipien takaosat vaaleamman harmaat ja vatsapuoli vaalea.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintua tavataan Etelä-Afrikasta, Intian valtameren saarilta, sekä myös eteläisellä Atlantilla, kaakkois-Australian rannikolla ja Uuden Seelannin ympäristössä.[2] Maailman populaation koko on noin 14 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintu viihtyy merellä ja se on hyvä lentäjä ja sukeltaja.[2]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintu pesii onkaloissa luodoilla ja saarilla sekä rannikolla, muodostaen yhdyskuntia.[2] Naaras munii yhden munan ja molemmat puolisot hautovat sitä yhteensä 8 viikkoa.[3]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ravinto koostuu erilaisista vedenelävistä.[2] Ruokaa etsiessään se sukeltaa tavallisesti 30–35 metrin syvyyteen ääriarvojen ollessa 8 ja 64 metriä. Tärkeimmät ravintoeläimet olivat äyriäisiä ja hankajalkaisia.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Pelecanoides urinatrix IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 17.11.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-637-6.
- ↑ Diving Petrels Animalsjrank
- ↑ Pierrick Bocher, Bruno Labidoire ja Yves Cherel: Maximum dive depths of common diving petrels (Pelecanoides urinatrix) during the annual cycle at Mayes Island, Kerguelen. Journal of Zoology, 2000, 4. vsk, nro 251, s. 517-524. The Zoological Society of London. Tiivistelmä Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)
