Myrskysukeltaja
| Myrskysukeltaja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
| Heimo: | Myrskysukeltajat Pelecanoididae |
| Suku: | Myrskysukeltajat Pelecanoides |
| Laji: | urinatrix |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pelecanoides urinatrix |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Myrskysukeltaja (Pelecanoides urinatrix) on yksi neljästä myrskysukeltajien heimon lintulajista. Ne kuuluvat kaikki samaan sukuun (Pelecanoides). Myrskysukeltaja elää eteläisen pallonpuoliskon valtamerillä.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myrskysukeltaja on ulkonäöltään lunnimainen ja sen ruumiinrakenne on tanakka. Täysikasvuisen linnun pituus on 23 cm. Sukupuolet ovat samannäköiset. Väritykseltään selkäpuoli on tummanharmaa, siipien takaosat vaaleamman harmaat ja vatsapuoli vaalea.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myrskysukeltajaa tavataan Etelä-Afrikassa ja Intian valtameren saarilla sekä myös eteläisellä Atlantilla, Australian kaakkoisrannikolla ja Uuden-Seelannin ympäristössä.[2] Maailman populaation koko on noin 14 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintu viihtyy merellä ja se on hyvä lentäjä ja sukeltaja.[2]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myrskysukeltaja pesii onkaloissa luodoilla ja saarilla sekä rannikolla, muodostaen yhdyskuntia.[2] Naaras munii yhden munan ja molemmat puolisot hautovat sitä yhteensä kahdeksan viikkoa.[3]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ravinto koostuu erilaisista vedenelävistä.[2] Ruokaa etsiessään se sukeltaa tavallisesti 30–35 metrin syvyyteen ääriarvojen ollessa 8 ja 64 metriä. Tärkeimmät ravintoeläimet olivat äyriäisiä ja hankajalkaisia.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Pelecanoides urinatrix IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-637-6.
- ↑ Diving Petrels Animalsjrank
- ↑ Pierrick Bocher, Bruno Labidoire ja Yves Cherel: Maximum dive depths of common diving petrels (Pelecanoides urinatrix) during the annual cycle at Mayes Island, Kerguelen. Journal of Zoology, 2000, 4. vsk, nro 251, s. 517-524. The Zoological Society of London. Tiivistelmä Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)