Luhtalemmikki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Myosotis palustris)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Myosotis palustris” ohjaa tänne. Myosotis palustris on myös kirjailija Ingeborg Malmströmin käyttämä nimimerkki.
Luhtalemmikki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Boraginales
Heimo: Lemmikkikasvit Boraginaceae
Suku: Lemmikit Myosotis
Laji: scorpioides
Kaksiosainen nimi

Myosotis scorpioides
L.

Synonyymit
  • Myosotis palustris
Katso myös

  Luhtalemmikki Wikispeciesissä
  Luhtalemmikki Commonsissa

Luhtalemmikki eli suolemmikki (Myosotis scorpioides, aiemmin myös Myosotis palustris) on Suomen yhdeksästä luonnonvaraisesta lemmikkilajista suurikukkaisin, siinä missä peltolemmikki (Myosotis arvensis) on yleisin. Luhtalemmikkiä muistuttaa hyvin samannäköinen, mutta harvinainen pohjanluhtalemmikki (Myosotis nemorosa). Luhtalemmikki on monivuotinen.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtalemmikki on monivuotinen ruohokasvi, jonka kasvukorkeus on 15–50 senttimetriä. Varsi on kalju ja ylöspäin myötäkarvainen.[1]

Kukat aukeavat kesä-heinäkuun vaihteessa ja kukinta kestää aina elokuulle saakka.[1] Kukinto on tavallisesti sininen, mutta myös valkoinen tai violetti.[1] Terälehtiä on viisi.[1]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtalemmikkiä kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa; etelämpänä se on vuoristoniittyjen kasvi. Suomessa luhtalemmikkiä tavataan etelässä yleisenä ja pohjoisessa harvinaisempana.[1] Pohjoisimmasta Suomesta se puuttuu kokonaan.[1]

Luhtalemmikki on tyypillinen jokien ja järvien sekä rantaluhtien kasvi. Se viihtyy myös lähteiköissä ja märissä korpipainanteissa. Kauniin sininen lemmikki vaatii kosteaa tai märkää ja ravinteikasta maata. Luhtalemmikkejä on siirrelty alkuperäisiltä kasvupaikoilta talojen ja kesämökkien pihapiireihin.[1] Niitä on myös kasvatettu koristekasveiksi puutarhoihin. [2][1]

Nimiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtalemmikin tieteellinen nimi on Myosotis scorpioides, joka tarkoittaa skorpionimaista hiirenkorvaa.[1] Ruotsiksi luhtalemmikin nimi on förgätmigej, suomeksi "älä unohda minua"[1]; saksaksi kasvin nimi on Sumpf-Vergissmeinnicht, jossa jälkiosa tarkoittaa samaa. 1600-luvulla luhtalemmikistä on käytetty Ruotsissa nimeä skorpionört, suomeksi skorpioniyrtti.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Mehtola, Johanna: Sinisilmä. Luonto, 15.6.2012, s. 16–17.
  2. Pratensis.fi (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]