Myllyojan kalliomaalaus
| Myllyojan kalliomaalaus | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Myllyojan kalliomaalaus |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Historia | |
| Tyyppi | kalliomaalaus |
| Huippukausi | kivikausi |
| Kaupunki | Luumäki |
Myllyojan eli Myllylammen kalliomaalaus sijaitsee Tuohtiaiseen laskevan Myllyojan varressa Luumäellä Etelä-Karjalassa. Tämän pienen mutta selvän kalliomaalauksen löysi Kimmo Seppänen vuonna 1985 ja se ajoitetaan kivikaudenloppuun tai pronssikauden alkuun. Timo Miettinen on laskenut sille ajoituksen 3 200 eaa. kohteen korkeuden mukaan.[1][2][3]
Kallio ja sen sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuohtiaiseen laskevan Myllyojan itäpuolella on korkea kallioseinämä, johon maalaus on tehty. Kallioseinämä seuraa luode-kaakko-suuntaista syvännettä, joka aikoinaan yhdisti Myllylammen ja Hiijärven Tuohtiaiseen aikana, jolloin vesi oli korkeammalla. Maalaus sijaitsi muinaiseen salmeen laskeneen kallioseinämän kaakkoispäässä, missä on kallion korkein kohta ja kalliossa kulmasyvennys. Myllylammen ja Hiijärven välissä ei ole korkeuseroa ja kallion alla levittäytyvä suo on samaa umpeen kasvanutta vesistöä. Kallion saavuttaa seuraamalla metsätietä kallion yläpuolelle ja laskeutumalla sitä pitkin alas rämeen reunalle.[1][4]
Maalaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylin kuvio on pystyviiva, joka on tulkittu jäänteeksi ihmishahmosta. Ihmishahmo on voitu maalata kuin sivulta nähtynä, jolloin pyöreän pään alapuolelta ojentuisi eteenpäin kaksi heikosti erottuvaa kättä. Viivan alapuolella näkyy selvänä niin sanottu kaksoisvenekuvio, jossa toinen vene maalataan ensimmäisen yläpuolelle samaan kohtaan. Ylemmässä veneessä näkyy 8 miehistönviivaa ja alemmassa 9. Veneiden pohja on maalattu melko suoralla vaakavedolla, mutta keulassa tai perässä erottuu lievä nousu. Alemman veneen toisessa päässä on maalattu veto alaspäin, kuin peräsimen merkiksi. Miehistön viivat ovat lähes yhtäpitkät. Veneiden pituudet ovat noin 25 senttimetriä. Lisäksi kalliosta erottuu alempana punaväriläiskä, jonka sisältö jää katsojalle epävarmaksi. Pekka Kivikäs ja Ismo Luukkonen näkevät niissä jäänteitä ihmishamoista.[1][2][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5478-61-0.
- Lahelma, Antti: A Touch of Red: Archaeological And Ethnographic Approaches To Interpreting Finnish Rock Paintings. väitöskirja julkaistu sarjassa Iskos 15. Vaasa: The Finnish Antiquarian Society, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Muinaistaideyhdistys: Myllyoja[vanhentunut linkki]
- Luukkonen, Ismo: Myllyoja
- Muinaisjäännösrekisteri: Myllyojan kalliomaalaus Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 4.1.2012. Museovirasto. Viitattu 6.11.2013.