Mustjärvi (Kirkkonummi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustjärvi
Valtiot SuomiView and modify data on Wikidata
Paikkakunta Kirkkonummi
Koordinaatit 60°09′30″N, 24°23′22″E
Järvinumero 81.061.1.013
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 30 m [1]
Rantaviiva 1,15 km [1]
Pinta-ala 0,057 km² [1]
Kartta
Mustjärvi

Mustjärvi on kalliojärvi Kirkkonummen länsiosassa läntisellä Uudellamaalla. Sen pinta-ala on 5,7 hehtaaria. Etäisyys Helsingin keskustasta on 31 kilometriä länteen.[2][3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustjärven pituus on puoli kilometriä. Järvi on etelä–pohjoissuuntaisesti pitkänomainen, levein kohta on järven eteläpuoliskolla, siitä pohjoiseen allas kapenee. Saaria ei ole. Järvestä lähtee laskuoja sekä pohjoiseen Storträsk – Bakträskiin että etelään Estbyåhon.[3]

Meikon luonnonsuojelualue reunustaa Mustjärveä kaikissa ilmansuunnissa paitsi kaakossa. Noin 300–400 metriä Mustjärveltä itään sijaitsee Humaljärvi, lännessä levittäytyy Meikon alueen metsä, jonka alueella sijaitsee muun muassa Kakarlampi, Immerlampi ja Korsolampi. Mustjärven ja Humaljärven välissä sijaitsee Urbysberget, jonka korkeustaso on noin 70 metriä merenpinnan yläpuolella eli noin 40 metriä Mustjärven pintaa ylempänä. Mustjärven lounaisrannalla on jyrkänne.[3]

Mustjärvi (81.061.1.013) kuuluu Estbyån valuma-alueeseen (81.061), joka on kolmannen jakovaiheen vesistöalue Suomenlahden rannikkoalueen (81) päävesistössä. Mustjärvi on viidenneksi laajin Estbyån valuma-alueen kolmestatoista vakavedestä. Sitä edeltää Humaljärvi, Meiko, Djupström ja Vaipo. Sitä seuraa Vitträsk, Trehörningen, Bergträsk, Molnträsk, Korsolampi, Tollsträsket, Kotolampi ja Immerlampi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta Ympäristö.fi. Suomen ympäristökeskus SYKE. Viitattu 7.10.2021.
  2. Mustjärvi Järviwiki. Suomen ympäristökeskus SYKE. Viitattu 7.10.2021.
  3. a b c Paikannimihaku : Mustjärvi Retkikartta.fi. Metsähallitus. Viitattu 7.10.2021.
  4. Estbyån valuma-alue (81.061) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus SYKE. Viitattu 7.10.2021.