Mustila (Inkeri)
Mustila (ven. Мустилово, Mustilovo t. Mustolovo) oli inkeriläinen kylä, joka kuului Lempaalan luterilaiseen seurakuntaan. Kylä sijaitsi korkealla selänteellä seurakunnan länsiosassa, Kivennavan pitäjän suunnassa. Rajalle oli noin 10 km.[1]
Kylä on listattu jo vuoden 1500 Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa ("Mustilamäki" Raudun pogostassa).[2] Ruotsin vallan aikana vuonna 1642 mainitaan kaksi Mustilan kylää ja niissä asui Mats Jöranson, Bengt Namuin (Naumainen) ja Timofeof. Vuonna 1696 kuului Mustilan kylä eversti Morathenin Treutendorf -hoviin ja kylässä asuivat Simon Pusty (Puusti), Henrik Jakobson, Sigfred Akaby, Jöran Norkko, Simon Toikka ja Markku Harakka. Vuonna 1744 Mustilassa oli kirjoilla suvut Suutari (Kajaanista kotoisin), Pullinen, Häyry, Kahi, Lavonen, Pekki, Puusti, Paalanen, Kettunen, Laitiainen, ja Toivokainen.[3] Vuonna 1849 kylässä asui 397 ihmistä (188 miestä ja 209 naista), kaikki - inkeriläisiä (äyrämöisiä), ja sen lisäksi 76 Suomen suomalaista.[4]
Kylän osia olivat Perämustila, Kokkola ja Pekinmäki.[3] 1900-luvun alussa kylässä toimi nuorison hengellinen yhdistys[5], maalaisyhdistys ja osuuskauppa. Kylän pääelinkeinot olivat lypsykarjan kasvatus ja heinäteko. Maito ja heinä myytiin Pietariin.[1] Vuosina 1918-1919 Pohjois-Inkerissä käynnistyi sotatoimet ja osa väestöstä pakeni Suomeen, mutta palasi Tarton rauhan jälkeen takaisin.[6] Vuonna 1926 kylässä oli 103 taloa ja 471 asukasta, niistä inkeriläisiä 463.[7] Isoja sukuja kylässä olivat Kähäri, Karjalainen, Pekki, Kuparinen, Laitinen ja Pullinen. Kirjailija Tyyne Lehtonen o.s. Laitinen[8] ja kansanrunoudentutkija Elina Timonen o.s. Pekki oli syntyneet Mustilassa.
Kesällä vuonna 1936 kylän talonpojat saivat karkotuspäätöksen rajavyöhykkeen tyhjentämisen takia ja pakotettiin muuttamaan muualle. Talvisodan jälkeen rajan siirryttyä entiset asukkaat toivoivat päästä palaamaan kotikyläänsä, mutta turhaan, he saivat ainoastaan käydä katsomassa kotiseutuaan ja totesivat että siellä ei mitään ole, raunioita vaan.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kähäri, Matti: Muistelmia Lempaalasta. Inkeriläisten Viesti, 1973, nro 4, s. 11.
- ↑ Kylien nimistä Lempaalassa. Inkeri, 23.05.1914, nro 38B, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Lempaalan asutuksesta. Inkeri, 23.05.1914, nro 38C, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements digi.kansalliskirjasto.fi. St.-Petersburg, 1867.
- ↑ Maaseutu. Lempaalan kirje. Inkeri, 21.12.1912, nro 95, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Martikainen, Tyyne: Inkerinsuomalaisten oikeus muistoon. Siirtolaisuusinstituutti, 2014. ISBN 978-952-5889-63-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Inkeriläisten asuttujen paikkojen luettelo vuosien 1926-1928 Leningradin alueen väenlaskun ainehiston mukaan scribd.com.
- ↑ Inkeriläiselle palkinto Otavan suuressa kirjoituskilvassa. Inkeriläisten Viesti, 1973, nro 11, s. 6.
- ↑ Lehtonen, Tyyne: Kohtalon lapsia. Gummerus, 1974. ISBN 951-1-01225-8.