Musa Džälil

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Musa Džälil neuvostoliittolaisessa postimerkissä.
Musa Džälilin muistomerkki Kazanissa.

Musa Сälil ([džälil], tataariksi Муса Җәлил, ven. Муса Джали́ль, Musa Džalil; oikealta nimeltään Musa Mustafovitš Džalilov, ven. Муса Мустафович Джалилов, tat. Муса Мостафа улы Җәлилев, Musa Mostafa ulı Cälilev; 15. helmikuuta (J: 2. helmikuuta) 1906 Mustafinon kylä, nykyinen Orenburgin alue25. elokuuta 1944 Berliini) oli neuvostoliittolainen tataarirunoilija.

Musa Cälil syntyi köyhän talonpojan perheeseen. Hän opiskeli Orenburgin madrasassa ja alkoi kirjoittaa lehtiin vuonna 1919. Ensimmäinen runokokoelma Barabız (”Me menemme”) ilmestyi vuonna 1925. Runojen ohella Сälil kirjoitti libretot oopperoihin Altınçäç (”Kultatukkainen”, 1941; Stalin-palkinto 1948) ja İldar (1941).[1]

Сälil liittyi NKP(b):n jäseneksi vuonna 1929. Hän valmistui Moskovan yliopiston kirjallisuuden tiedekunnasta vuonna 1931. Сälil työskenteli tataarinkielisten lastenlehtien toimittajana, osallistui hänen nimeään nykyään kantavan Tatarstanin ooppera- ja balettiteatterin perustamiseen ja johti Tatarstanin kirjailijaliittoa vuosina 1939–1941. Vuonna 1941 hänet kutsuttiin neuvostoarmeijaan.[1]

Cälil haavoittui vakavasti ja jäi saksalaisten vangiksi kesäkuussa 1942. Vankileirillä hän liittyi saksalaisten sotavangeiksi joutuneista tataareista kokoamaan Idel-Uralin legioonaan. Sen harjoitusleirillä Cälil organisoi vastarintaryhmän ja auttoi sotavankeja pakenemaan. Helmikuussa 1943 legioonan ensimmäinen pataljoona ryhtyi kapinaan ja liittyi valkovenäläisiin partisaaneihin. Vastarintaan osallistumisen takia saksalaiset teloittivat Cälilin Plötzenseen vankilassa.

Vankilassa Cälil kirjoitti joukon isänmaallisia runoja, jotka hän sai toimitetuksi vapauteen belgialaisen sotavangin välityksellä.[1] Sodan jälkeen ne joutuivat Konstantin Simonovin käsiin, joka vuonna 1953 sai Neuvostoliitossa petturiksi syytetyn runoilijan maineen puhdistetuksi.

Cälilille myönnettiin Neuvostoliiton sankarin arvonimi vuonna 1956. Saksalaisten vankina kirjoitettu runokokoelma Moabit däftäre (”Moabitin vihko”) sai vuonna 1957 Lenin-palkinnon.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 23.5.2010. (venäjäksi)
  2. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 8, s. 187. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.