Mundan taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mundan taistelu
Osa Julius Caesarin kansalaissotaa
Mundan ja muiden Julius Caesarin taistelujen sijainti.
Mundan ja muiden Julius Caesarin taistelujen sijainti.
Päivämäärä:

17. maaliskuuta 45 eaa.

Paikka:

Munda, Hispania

Lopputulos:

Julius Caesarin voitto

Osapuolet

Optimaatit

Populaarit

Komentajat

Gnaeus Pompeius
Sextus Pompeius
Titus Labienus (komensi ratsuväkeä) †

Julius Caesar

Vahvuudet

13 legioonaa, lisäksi auxiliaita ja ratsuväkeä; Yhteensä noin 70 000 miestä

8 legioonaa, 8 000 ratsuväkeä; yhteensä noin 40 000

Tappiot

30 000

1 000

Julius Caesarin kansalaissodan taistelut

Massilia - Ilerda - Utica - Bagradas - Dyrrhakhion - Farsalos - Ruspina - Thapsus - Munda

Mundan taistelu käytiin maaliskuun 17. päivä vuonna 45 eaa. Siinä Julius Caesarin joukkoja vastaan asettuivat Sextus Pompeiuksen, Gnaeus Pompeiuksen ja Titus Labienuksen komentamat joukot. Mundan taistelu oli viimeinen Julius Caesarin aloittaman kansalaissodan taisteluista. Optimaatien ratsuväkeä komentanut Titus Labienus menehtyi taistelussa. Sextus Pompeius ja Gnaeus Pompeius onnistuivat pakenemaan, mutta Gnaeus jäi kiinni huhtikuun 12. päivä.

Armeijat kohtasivat Etelä-Hispaniassa Malagan ja Sevillan välillä lähellä Ursoa.[1] Pompeiuksen poikien johtama armeija oli ryhmittynyt kukkulalla noin puolentoista kilometrin päähän Mundan muureista. Pompeiuksen sotilaat tiesivät kuoleman koittavan jos häviäisivät, sillä useat heistä olivat jo kertaalleen antautuneet Caesarille. Tästä syystä he taistelivat epätoivon vimmalla. Toisaalta myös Caesar oli teloituttanut vankejaan, joten myös Caesarin sotilaat taistelivat epätoivoisesti. Caesar yritti ajaa Pompeiusten joukot alas kukkulalta, tässä kuitenkaan onnistumatta. Tästä syystä hän aloitti voimakkaan hyökkäyksen suoraan edestä.

Caesar itse komensi armeijansa oikeaa siipeä, missä taisteli myös hänen suosikkilegioonansa Legio X Equestris. Oikea siipi painostikin voimakkaasti Pompeiusten vasempaa siipeä, mistä syystä se joutui vetäytymään. Tämän takia Gnaeus Pompeiuksen oli irrotettava legioona oikeasta siivestään saadakseen tuetuksi perääntyvää vasenta siipeään. Tämän huomattuaan Caesarin ratsuväki käynnisti hyökkäyksen joka muutti taistelun kulun. Caesarin ratsuväki hyökkäsi takaapäin Pompeiusten leirin kimppuun. Pompeiusten ratsuväen komentaja Titus Labienus huomasi tämän, ja lähti vastahyökkäykseen. Legioonat arvelivat Labienuksen lähteneen karkuun varmana tappiosta. Tästä syystä linjat murtuivat sotilaiden kääntyessä pakoon ja Caesarin joukot alkoivat jahdata heitä.

Jälkivaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Roomaan Caesar julistettiin elinikäiseksi diktaattoriksi ja hän vietti loisteliaan triumfin voittonsa kunniaksi. Tätä Rooman kansa ei kuitenkaan katsonut hyvällä, sillä triumfin aiheena oli kuitenkin voitto Rooman kansalaisista. Pian taistelun jälkeen Mundan kaupunkikin valloitettiin. Myös Gnaeus Pompeius jäi kiinni ja hänet teloitettiin huhtikuun 12. päivä vuonna 45 eaa.

  1. Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 5. Rooma, s. 273. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09733-0