Thapsuksen taistelu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Thapsuksen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Julius Caesarin kansalaissotaa | |||||||
 Thapsuksen ja muiden Julius Caesarin taistelujen sijainti.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Senaatin kannattajat |
Caesarin kannattajat | ||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
ainakin 10 legioonaa, |
yli 10 legioonaa | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
30 000 |
1 000 | ||||||
| |||||||
Thapsuksen taistelu käytiin 6. huhtikuuta 46 eaa. Rooman senaatin kannattajien ja Julius Caesarin välillä. Taistelu käytiin lähellä Thapsuksen kaupunkia (nykyinen Ras Dimas Tunisiassa). Senaatin joukkoja johtivat Marcus Porcius Cato nuorempi ja Quintus Caecillius Metellus Scipio. Caesarin joukot voittivat taistelun ja Caesar sai näin kukistettua häntä vastustavat joukot Afrikassa.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Caesar aloitti sisällissodan vuonna 49 eaa. ylittäessään Rubikon-joen, vaikka senaatti oli määrännyt hänet luopumaan armeijastaan. Caesarin vastustajat pakenivat Roomasta Pompeiuksen johdolla Kreikkaan. Caesar kukisti vastustajansa Farsaloksen taistelussa vuonna 48 eaa. Pompeiuksen kuoleman jälkeen Caesarin vastustajat pakenivat African provinsseihin, missä he jatkoivat vastarintaa Cato nuoremman ja Metellus Scipion johdolla. Muita tärkeitä Caesarin vastustajia Afrikassa olivat Titus Labienus, Publius Attius Varus, Lucius Afranius, Marcus Petreius sekä Pompeiuksen pojat Sextus Pompeius ja Gnaeus Pompeius. Heidän liittolaisenaan oli myös Numidian kuningas Juba I.
Caesar palasi Roomaan sen jälkeen kun oli rauhoittanut itäiset provinssit. Hän saapui Afrikkaan 28. joulukuuta 47 eaa. Aluksi kummatkin osapuolet välttelivät taistelua, mutta kun Caesar alkoi piirittää Thapsuksen kaupunkia hänen vastustajiensa oli pakko toimia.
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Caesar johti omien joukkojensa oikeaa siipeä ja oli asettanut ratsuväkensä ja jousimiehensä sivustoille. Jousimiehet suuntasivat nuolensa vihollisen sotanorsuja kohti, jotka saatiin pillastumaan ja tallaamaan maahan oman puolensa sotilaita. Osa norsuista iski Caesarin keskustaan, jossa Legio V Alaudae otti vastaan hyökkäyksen niin urhoollisesti, että jatkossa se kantoi elefantin kuvaa legioonansa symbolina. Metelluksen menetettyä norsunsa tilanne kääntyi häntä vastaan. Caesarin ratsuväki pääsi kiertämään vihollisen selustaan ja tuhosi sen linnoitetun leirin. Tämän jälkeen Juban liittolaisjoukot pakenivat ja taistelu oli käytännössä loppu.
Metellus yritti antautua noin 10 000 sotilaan kanssa, mutta Caesarin joukot tappoivat heidät. Tämä oli erikoistapaus, koska Caesar oli tunnettu armeliaisuudestaan. Eräiden lähteiden mukaan Caesar sai epileptisen kohtauksen taistelun aikana eikä siksi ollut tajuissaan taistelun loppuhetkillä.
Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelun jälkeen Caesar jatkoi Thapsuksen piirittämistä ja kaupunki vallattiinkin pian. Tämän jälkeen hän jatkoi Uticaan, missä Cato nuorempi oli joukkoineen. Kuultuaan kumppaneidensa kuolleen Cato teki itsemurhan. Saatuaan Afrikan rauhoitettua Caesar palasi Roomaan 25. heinäkuuta. Kansalaissota päättyi lopullisesti vasta Mundan taistelun jälkeen vuonna 45 eaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mackey, Christa: Caesar & The Battle of Thapsus (Feburary 6, 46 BC) Today in History Site. Bella online: The Voice of Women. Viitattu 25.7.2013. (englanniksi)