Muhammed Hatta

Muhammed Hatta

Muhammed Hatta (12. elokuuta 1902 Bukittinggi, Sumatra, Indonesia – 14. maaliskuuta 1980 Jaava, Indonesia), tunnettu myös nimellä Bung Hatta, oli indonesialainen valtiomies, nationalistijohtaja ja Indonesian ensimmäinen varapresidentti sekä pääministeri. Hatta oli keskeinen hahmo Indonesian itsenäisyystaistelussa ja demokraattisten instituutioiden rakentamisessa, tunnettu erityisesti itämaisten ja länsimaisten arvojen yhdistämisestä sekä osuuskuntatalouden puolestapuhujana.

Varhaiselämä ja koulutus

Muhammed Hatta syntyi Minangkabau-perheeseen Bukittinggissä, Länsi-Sumatralla vuonna 1902, missä koulutusta ja yrittäjyyttä arvostettiin. Hän sai varhaiskoulutuksensa Alankomaiden Itä-Intiassa ja opiskeli myöhemmin Alankomaissa vuosina 1921–1932. Alankomaissa hän osallistui nationalistiseen politiikkaan toimiessaan Indonesian yhdistyksen, Perhimpunan Indonesian, rahastonhoitajana ja puheenjohtajana. Hänen poliittinen aktivisminsa johti vangitsemiseen, mutta hän palasi Indonesiaan vuonna 1932 pyrkien rakentamaan hyvin koulutetun poliittisen eliitin nationalistisen liikkeen tueksi.

Itsenäisyystaistelu ja yhteistyö Japanin kanssa

Hatta vastusti sinnikkäästi siirtomaavaltaa ja imperialismia, edistäen nationalistista kasvatusta koloniaaliaikana. Vuonna 1942 hän ja Sukarno hankkiutuivat yhteistyöhön japanilaisten kanssa tavoitellakseen Alankomaiden Itä-Intian itsenäistämistä Indonesiaksi Japanin miehityksen tuella. Kaksi päivää Japanin antautumisen jälkeen, 17. elokuuta 1945, Hatta ja Sukarno julistivat Indonesian itsenäiseksi tasavallaksi. Alankomaat tunnusti Indonesian itsenäisyyden vasta 27. joulukuuta 1949.

Varapresidenttinä ja demokraattiset periaatteet

Itsenäistymisen jälkeen Hatta toimi Indonesian ensimmäisenä varapresidenttinä ja puolusti demokratiaa sekä taloudellisia osuuskuntia. Hänen sitoutumisensa eettiseen johtajuuteen ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin asetti kansakunnan tarpeet henkilökohtaisten etujen edelle. Tämä johti kuitenkin ristiriitoihin Sukarnon autoritaarisen hallinnon kanssa, minkä seurauksena Hatta erosi varapresidentin tehtävästä vuonna 1956. Eron jälkeen hän keskittyi koulutukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, jatkaen diplomatian ja valtiomiestyön parissa kuolemaansa saakka vuonna 1980.

Osuuskuntatalouden puolestapuhuja

Hatta oli vahva osuuskuntatalouden kannattaja, korostaen yhteisomistusta, osallistavaa päätöksentekoa ja yhteiskunnallista vastuuta. Hän perusti useita osuuskuntia, kuten maatalousosuuskuntia ja osuuspankkeja, jotka tarjosivat rahoituspalveluja pienviljelijöille ja käsityöläisille. Vuonna 1947 hän oli mukana perustamassa Indonesian osuuskuntaneuvostoa (Dewan Koperasi Indonesia), joka edisti osuuskuntakoulutusta. Hänen vuonna 1965 Lausannessa pitämänsä puhe osuuskuntien merkityksestä kehitysalueilla heijasti hänen visiotaan tasa-arvoisesta ja kestävästä talousmallista, joka on vaikuttanut myös muiden kehittyvien maiden talouspolitiikkaan. Hattan ajattelu liittyy nykyiseen degrowth-liikkeeseen, korostaen paikallisia ja ympäristöllisesti kestäviä talousjärjestelmiä.

Perintö

Muhammed Hattan perintö korostaa hänen omistautumistaan demokratialle, oikeudenmukaisuudelle ja eettiselle hallinnolle. Hänen visionsa osuuskunnista ja hajautetusta taloudesta tarjoaa vaihtoehdon kapitalistiselle järjestelmälle, inspiroiden tutkijoita ja päättäjiä rakentamaan oikeudenmukaisempaa ja ympäristöystävällisempää maailmaa. Hänen esimerkkinsä muistuttaa Indonesian johtajia yhteisen edun asettamisesta henkilökohtaisten etujen edelle, ja hänen perintönsä vaikuttaa yhä keskusteluissa kansallisesta identiteetistä ja hallinnosta Indonesiassa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muhammed Hatta Wikimedia Commonsissa