Moskovan Tiltu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aino Lyydia Kallio eli Moskovan Tiltu (1903 Hämeenlinna[1] – ?) oli suomalaissyntyinen neuvostoliittolainen radiokuuluttaja, joka levitti talvi- ja jatkosodassa sotapropagandaa suomalaisille sotilaille. Hänestä tuli Suomessa kyseenalainen kuuluisuus.

Venäläisiä rintamasotilaita uhkailtiin vakavilla rangaistuksilla suomalaisten propagandaradioiden kuuntelemisesta. Suomalaiset saivat kuitenkin kuunnella venäläisiä propagandaradioita, joista Moskovan Tiltu on ehkä kuuluisin. Suomalaiset usein pilailivat Tiltun kustannuksella, koska propaganda oli useasti hyvinkin ilmiselvää.

Kirjassaan Suomi Neuvostoliiton radiossa (1942) toimittaja Yrjö Kilpeläinen (Jahvetti) kuvasi Aino Kalliota. Kilpeläisen tietojen mukaan Kallio osallistui 1920-luvulla Suomen Kommunistisen Puolueen maanalaiseen toimintaan Viipurissa ja Hyvinkäällä. Viipurissa Kallio oli yhteistoiminnassa myöhemmän ”Petroskoin Tiltun” (Saimi Virtanen) kanssa. Vuonna 1929 Kallio pidätettiin ja tuomittiin maanpetoksellisesta toiminnasta yhden vuoden ja kolmen kuukauden vankeuteen. Kallio vapautui tammikuussa 1931 ja loikkasi Neuvostoliittoon vuoden 1932 alussa. Moskovassa Kallio suoritti Lenin-koulun kurssin vuosina 1932–1933.[2]

Suvussa kulkeneiden tietojen mukaan Aino Kallio solmi avioliiton Lenin-koulussa opettajana toimineen tamperelaislähtöisen Lauri Gustafssonin kanssa ja sai kaksi tytärtä, jotka valmistuivat aikuistuttuaan lääkäreiksi. Aino Kallion serkku Meeri Kallio avioitui taidemaalari Yrjö Saarisen kanssa. Hänen toinen serkkunsa oli Hyvinkäällä vaikuttanut lehtimies ja kirjailija T. W. Paavonkallio.[3]

Pirjo Hämäläisen ja Simo Juntusen mukaan ”Tiltu” oli yhteinen vähättelevä kutsumanimi Neuvostoliitosta sota-aikana kuultujen suomenkielisten propagandalähetysten naisäänille. ”Moskovan Tiltun” ja ”Petroskoin Tiltun” lisäksi radioaalloilla esiintyi myös ”Leningradin Tiltu” (Inkeri Lehtinen). Nimitys juontaa juurensa Pietarin radan rakentamisen aikaan 1870-luvulla Iitissä eläneestä, radan rakentajille seuraa pitäneestä naisesta. ”Iitin Tiltusta” kertovan kansanlaulun levytti Hiski Salomaa Yhdysvalloissa 1920-luvun lopulla huomattavasti alkuperäisestä siistityin sanoin.[3][4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tiltun tarina. Kirja-arvostelu. Blogspot. Viitattu 9.6.2014.
  2. Simppa: Jahvetti – legenda jo eläessään, s. 81. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07283-4.
  3. a b Hämäläinen, Pirjo: Moskovan ja Iitin Tiltu 10.1.2011. Kansan Uutiset.
  4. Simppa: Jahvetti – legenda jo eläessään, s. 84.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]