Moottoripyöräpoliisi
Moottoripyöräpoliisi on tehokkaalla moottoripyörällä yksin liikkuva poliisi, joka kykenee etenemään tieliikenteessä poliisiautoa käyttäviä kollegojaan nopeammin ja ketterämmin. Moottoripyöräpoliisin tehtäviin kuuluvat liikenteen valvonta erityisesti moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden sekä ylinopeutta ajavien autoilijoiden osalta, moottoriajoneuvolla pakenevien rikosepäiltyjen kiinni ottaminen sekä kadonneiden etsintä. Moottoripyöräpoliisin työhön voi kuulua myös maastoajoa teiden ulkopuolella.[1] Moottoripyöriä poliisi käyttää usein myös poliisisaattueissa, ahtaissa väkijoukoissa etenemiseen ja PR-luonteisina poliisin edustajina yleisötapahtumissa. Moottoripyöräpoliisi on eräällä tavalla entisaikojen ratsupoliisin moderni versio.
Moottoripyöräpoliisi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa poliisi käyttää moottoripyöriä vain sulien teiden aikaan, keväästä syksyyn, ja talviajan moottoripyöräpoliisit ovat muissa tehtävissä[1]. Suomessa oli vuonna 2020 yhteensä 177 moottoripyöräpartiointiin koulutettua poliisia. Poliisimoottoripyöriä oli heidän käytössään 80, joista 15 ”siviilipyöriä” ilman poliisin tunnuksia.[2] Suomessa toiminta on ajoittain suurista nopeuksista huolimatta ollut hyvin turvallista: kuolemaan johtanut onnettomuus on moottoripyöräpoliisille sattunut viimeksi vuonna 1967[2].
Moottoripyöräpoliisien koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa moottoripyöräpoliisit kuuluivat aiemmin vuonna 2014 lakkautetun liikkuvan poliisin (LP) toimialaan. Se huolehti myös alan koulutuksesta, mutta nykyisin moottoripyöräpoliisien koulutus on osa Poliisiammattikorkeakoulun toimintaa. Koulutus annetaan edelleen Räyskälän lentokentällä Lopella, jonne on rakennettu tätä varten uusi koulutusrata. Moottoripyöräpoliisiksi kouluttautuminen kestää 17–18 kuukautta, ja koulutettu jatkaa yleensä tehtävässään niin pitkään kuin fyysinen kunto siihen riittää. Vain harvoin poliisihenkilö jatkaa tässä tehtävässä eläkeikäänsä saakka, vaan yleensä siirrytään muihin poliisitehtäviin jo sitä aiemmin.[2] Ensimmäinen nainen kouluttautui Suomessa moottoripyöräpoliisiksi vuonna 2012[3].
Poliisiammattikorkeakoulun moottoripyöräkursseille osallistuu vuosittain 280 poliisia. Tähän lukuun sisältyvät Viron moottoripyöräpoliisit, jotka myös koulutetaan Suomessa. Moottoripyöräpoliisin seitsemän viikkoa kestävän peruskurssin aloittaa vuosittain korkeintaan 16 poliisia, jotka valitaan fyysisten ja psyykkisten testien perusteella. Kurssiin kuuluu opetusta muun muassa tieliikenne- ja maastoliikennelaista, hälytysajosta, moottorin rakenteesta ja ajotekniikasta vaikeissakin olosuhteissa. Oppimista arvioidaan teoriakokeilla sekä taitoajo-, motocross- ja asfalttiajokokeilla.[4]
Suomalainen poliisimoottoripyörä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poliisimoottoripyörän varusteisiin kuuluvat Suomessa:[5]
- hälytyssireeni ja sininen vilkkuvalo
- nopeustutkat edessä ja takana
- kolme eri suuntiin kuvaavaa kameraa, joista voi lähettää reaaliaikaista kuvaa myös muille partioille ja hälytyskeskukseen
- Virve-radiopuhelin
- rekisterikilpien automaattinen lukulaite
- GPS-navigointilaite
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Moottoripyöräpoliisien kausi on käynnistynyt Länsi-Uudellamaalla Poliisi. 22.4.2021. Viitattu 2.5.2022.
- ↑ a b c Kiira, Tero: Koulutuskin kehittyy. Tekniikan Maailma, 2020, nro 14, s. 57. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 2.5.2022.
- ↑ Ensimmäinen naispuolinen prätkäpoliisi tuskin kaasuttaa kortistoon Iltalehti. 24.8.2012. Viitattu 2.5.2022.
- ↑ Moottoripyöräpoliisien koulutus Poliisiammattikorkeakoulu. Viitattu 2.5.2022.
- ↑ Kiira, Tero: Turha lähteä karkuun. Tekniikan Maailma, 2020, nro 14, s. 57. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 2.5.2022.