Molossia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee antiikin aikaista aluetta. Mikrovaltiosta, katso Molossian tasavalta.
Molossia ja muut antiikin Epeiroksen alueet kartalla.

Molossia (m.kreik. Μολοσσία) eli Molossis (Μολοσσίς) oli antiikin aikainen alue Epeiroksen maakunnassa luoteisessa Kreikassa. Se oli saanut nimensä aluetta asuttaneesta molossien heimosta.[1][2]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molossia käsitti alueen Epeiroksen keskiosissa Pindos-vuoriston länsipuolella, Pambotis-järven ympäristössä. Rannikolla sijaitsivat luoteispuolella Khaonia, länsipuolella Thesprotia ja lounaispuolella Kassopia. Itäpuolella sijaitsi Tymfaia ja kaakkoispuolella Athamania.

Molossien pääkaupunki oli Passaron, joka oli alun perin myös alueen ainoa polis eli kaupunkivaltio. Viimeistään 300-luvulla eaa. molossien valtaan liitettiin Eurymenai ja Horraon sekä oraakkelinpaikkana tunnettu Dodona, joka kuului alun perin Thesprotiaan, ja lopulta suuri osa Epeirosta.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molossiaa asutti molossien (Molossoi, Μολοσσοί) heimo, joka oli yksi Epeiroksen kolmesta tärkeimmästä heimosta khaonien ja thesprotien ohella. Molossien kaupungit muodostivat Molossian liiton. Heimo kokoontui pääkaupunkinaan pitämässä Passaronissa. Molossien uskonnollisena keskuksena toimi puolestaan ainakin myöhemmin Dodona. Molosseilla oli kansankokous (ek(k)lesia). Virkamiesten nimityksistä tunnetaan basileus, prostates, grammateus, damiurgoi, synarkhontes ja hieromnemones.[1][2]

Molossit nousivat 300-luvulta lähtien alueen merkittävimmiksi heimoksi, ja molossikuninkaat yhdistivät Epeiroksen yhdeksi kuningaskunnaksi ja Epeiroksen liitoksi. Molossien maineikkain kuningas Pyrrhos siirrätti koko Epeiroksen pääkaupungin Passaronista Ambrakiaan 200-luvun eaa. alkupuolella.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 338–350. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c Smith, William: ”Epeirus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.