Mirha

Mirhaa.

Pullo mirhaa Suomen ortodoksisen kirkon keskustalon kirkossa.

Mirha (kreik. μύρον, ven. Мирра), myös mirhami, on öljystä, viinistä ja hyväntuoksuisista yrteistä keitetty paksu neste. Raamatussa on mainintoja pyhästä mirhalla voitelemisesta muun muassa 2.Moos. 29:7, 1.Sam. 10:1 sekä 2.Sam. 2:4.

Mirhaa käytetään muun muassa ortodoksisessa kirkossa mirhavoitelun sakramentissa.

Ortodoksit valmistavat mirhan tietyn kaavan mukaan; se valmistetaan kunkin patriarkaatin tai muun autokefaalisen kirkon pääpaikassa erityisessä valmistamossa. Seremoniaa johtaa itse patriarkka ja valmistajana toimivat hänen alaisensa piispat. Prosessi kestää noin viikon kerrallaan; valmistusastiat ovat perinteisesti hopeaa, ja kerralla valmistetaan koko patriarkaatin tarpeisiin vuodeksi riittävä määrä.

Itämaan tietäjät toivat evankeliumin mukaan syntyneelle kuninkaalle kultaa, mirhamia ja suitsukkeita (frankinsensi): kultaa kuninkaalle, mirhamia kuolevaiselle, suitsuketta Jumalalle.

Hiirillä tehdyssä kokeessa mirhalla havaittiin kipua lieventävä vaikutus. Vaikuttaviksi aineiksi havaittiin kolme seskviterpeeniä. Kun hiirille annettiin opioidivastavaikuttaja naloksonia, kipua lievittävä vaikutus katosi.

Sanalla mirha voidaan tarkoittaa myös mirhapuista kerättyä pihkaa. Kuivattua mirhapuun pihkaa on käytetty hyönteisten karkoittamiseksi polttamalla sitä.