Milton Sills
.jpg)
Milton Sills (12. tammikuuta 1882 Chicago – 15. syyskuuta 1930) oli yhdysvaltalainen näyttelijä.[1]
Sills valmistui Hyde Park High Schoolista ja pääsi vuonna 1899 stipendillä Chicagon yliopistoon. Hän opiskeli siellä filosofiaa ja psykologiaa. Hän sai humanististen tieteiden kandidaatin arvon filosofiassa vuonna 1903. Sills jatkoi opiskelua vielä kahden vuoden ajan, mutta siirtyi näyttelijän uralle vuonna 1905. Hän teki ammattimaisen debyyttinsä näyttelijänä näytelmässä Dora Thorne Ohion New Palestinessa. Ensimmäisen esiintymisensä Broadwaylla Sills teki vuonna 1909 näytelmässä This Woman and This Man. Hän esiintyi seuraavina vuosina lukuisissa Broadway-tuotannoissa. Vuonna 1910 Sills meni naimisiin Gladys Edith Wynnen kanssa, ja vuonna 1911 pariskunnalle syntyi tytär Dorothy.[1]
Sills teki elokuvadebyyttinsä vuonna 1914 Maurice Tourneurin ohjaamassa teoksessa The Pit. Hänestä tuli kysytty elokuvanäyttelijä, joka esiintyi sivuosissa muiden muassa Pauline Frederickin, Clara Kimball Youngin, Viola Danan ja Mary Miles Minterin kanssa. Sills saavutti suuren suosion esiintymällä pääroolissa Frank Lloydin elokuvassa Merihaukka. Hänen vaimonsa haki avioeroa vuonna 1925. Ero astui voimaan lokakuussa 1926, ja Sills meni seuraavana päivänä naimisiin näyttelijä Doris Kenyonin kanssa. Avioliitosta syntyi poika vuonna 1927. Pariskunta esiintyi yhdessä elokuvassa Men of Steel, jossa Sills työskenteli myös käsikirjoittajana. Ensimmäinen ääntä sisältävä elokuva, jossa Sills esiintyi, oli The Barker (1928). Tämän jälkeen hän esiintyi elokuvissa His Captive Woman (1929) ja Man Trouble (1930). Sillsin viimeiseksi elokuvaksi jäi The Sea Wolf (1930). Sills kuoli sydäninfarktiin ennen sen ensi-iltaa. Hän oli kärsinyt viimeisinä vuosinaan toistuvista terveysongelmista. Hänet haudattiin Chicagon Rosehill Cemeteryyn.[1]
Sills oli yksi Yhdysvaltain elokuva-akatemian 36:sta perustajasta. Hän oli aiemmin toiminut Actors' Equity Associationissa. Sills tunnettiin polyglottina ja mittavan kirjaston omistajana. Vuonna 1932 julkaistiin kirja Values: A Philosophy of Human Needs, joka perustuu hänen keskusteluunsa filosofi Ernest Holmesin kanssa. Sills sai tähden Hollywood Walk of Famelle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Cliff Aliperti, Milton Sills, The Mighty Two-Fisted He-Man of the Silent Screen Immortal Ephemera 9.9.2012, viitattu 29.1.2024 (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Milton Sills Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
