Mikonsaari (Lappeenranta)
Mikonsaari on saari varsinaisella Saimaan Pien-Saimaalla Lappeenrannassa Etelä-Karjalassa.[1]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikonsaari on 2,5 kilometriä pitkä, 1,2 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on kartasta mitattuna noin 1,3 neliökilometriä [a]. Saaren keskiosassa on matala ja kapea saarenosa, joka muodostuu kahden lahden Suurlahden ja Pienlahden seurauksena. Niiden väliin jää Väliniemi. Saaren mäet kohoavat muutamassa kohtaa yli 90 metrin ja korkein mäki sijaitsee saaren luoteisosassa ja Kotaniemessä. Saari sijaitsee itäisellä Pien-Saimaalla pienen saariston keskellä. Saaren koillispuolella aukeaa Niemisenselkä ja lounaispuolella Mikonsaarenselkä. Niemisenselän takana näkyy Vehkataipaleensaaren niemimaa Nieminen. Lounaispuolella sijaitsee Voisalmensaari. Pienempiä lähisaaria ovat luoteessa Kanisaari, Kuuluodot, Ronko, Heposalo, Tupasalo, Niittusaari ja Nautasaaret, etelässä Suuri- ja Pieni Kaijansaari, kaakossa Suuri Mustasaari, ja koillisessa Kuuluoto ja Rajaluoto. Metsäisessä saaressa ei ole järviä tai kosteikkoja.[1]
Saaren kiinteä asutus on neljän tilan muodostamaa haja-asutusta. Vapaa-ajan asuntoja on noin 30. Pieniä peltopalstoja on vain kuusi. Saarelle tulee Lappeenrannan Lauritsalasta maantie. Se alkaa Luukkaansalmen siltana, joka liittyy yhdystiehen 4081. Siitä haarautuu Hyötiönsaaressa Pieneen Lamposaareen johtava tie, joka haarautuu ennen sitä Kotasaaren, Kotaliesisaaren, Pienen Mustasaaren ja Suuren Mustasaaren kautta kulkevaksi kylätieksi. Saarien väliset vesiosuudet ovat ehjää pengertietä, joka katkeaa lyhyeen siltaan juuri ennen Mikonsaarta. Matkaa mantereelta tulee noin neljä kilometriä. Saaren lounaispuolelle on merkitty Saimaan syväväylä, jonka syväys on 4,2 metriä.[1]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarelle on merkitty lyhyt 2,5 kilometriä pitkä luontopolku, jossa on laavu ja nuotiopaikka.[2]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarinan mukaan äiti ja poika Mikko pelastautuivat Lappeenrannassa riehuvia taisteluita vuonna 1741 piiloutuen kelluvaan tervatynnyriin. Tynnyri rantautui saareen, jota kutsuttiin tämän jälkeen Mikonsaareksi.[2]
Mikonsaaren etelärannassa on jo 1930-luvulta asti tiedetty olevan kivikauteen liittyvä asuinpaikka. Vuonna 2006 suoritetuissa koekaivauksissa löytyi turvekerroksen alta tumman värinen kulttuurimaakerros, josta tavattiin tyypillistä kampakeramiikkaa, Uskelan keramiikkaa ja ohutseinäistä asbestikeramiikkaa. Kuoppaliesiä ei löytynyt.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Mikonsaari (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.5.2021.
- ↑ a b Mikonsaaren luontopolku visitlappeenranta.fi. Lappeenranta: Lappenrannan kaupunki. Viitattu 14.7.2021.
- ↑ Kankkunen, Päivi: Lappeenranta Mikonsaari (PDF) (koekaivausraportti) 2006. Museovirasto. Viitattu 14.7.2021.