Miklós Révai
| Miklós Révai | |
|---|---|
 Miklós Révai |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1750 |
| Kuollut | 1807 (56–57 vuotta) |
| Kansalaisuus | Unkari |
| Ammatti | kielitieteilijä, runoilija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | unkari |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Mátyás Miklós János Révai, lat. Ioannis Nicolai Révai, (1750–1807) oli unkarilainen kirjailija ja kielentutkija. Hän liittyi 17-vuotiaana piaristiveljeskuntaan. Hän toimi veljeskunnan kouluissa eri paikkakunnilla aluksi piirustuksen, myöhemmin filosofian, runousopin ja kieliopin opettajana. Sen ohessa hän kuitenkin tutki Unkarissa ja ulkomailla muun muassa unkarin kielen vanhoja muistomerkkejä ja julkaisi kokoelman unkarilaista runoutta (Ferenc Faludin, Lőrinc Orczyn ja Ábrahám Barcsayn runoja sekä myös omiaan: A magyar költeményes gyűjtemény, 1787–1789).[1]
Unkarin kielen ja kirjallisuuden professorin viran avauduttua Budapestin yliopistossa Révai nimitettiin siihen 1802. Jo seuraavana vuonna hän julkaisi teoksessaan Antiquitates literaturæ hungaricæ selityksensä unkarin kielen vanhimpaan yhtenäiseen kielenmuistomerkkiin Halotti Beszédiin. Unkarin kieliopin Elaboratior grammatica hungarica hän julkaisi 1803–1806. Kaksiosainen teos sisältää sananjohto-oppia ja lauseoppia, kolmannen osan käsikirjoitus jäi häneltä julkaisematta. Hän ottaa siinä laajasti huomioon vanhempaa unkarin kirjakieltä ja myös kansanmurteita ja osoittaa aikaansa nähden taitavaa historiallista kielellisten yksityiskohtien käsitystapaa. Révaita pidetään Jacob Grimmin edeltäjänä. Révain kieliopin kolmannen osan julkaisi 1908 professori Zsigmond Simonyi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miklós Révai Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
