Miklós Bercsényi
Miklós Bercsényi (1664-1726), oli unkarilainen sotilas ja valtiomies, Ferenc II Rákóczin uskollinen ystävä, neuvonantaja ja oikea käsi.
Kun itävaltalaiset 1701 vangitsivat Rákóczin, kiirehti Bercsényi Puolaan valmistaakseen sieltä käsin yleistä unkarilaisten kapinaa Itävaltaa vastaan. Rákóczin päästyä pakenemaan vankeudesta, riensi Bercsényi puolalaisen sotajoukon johtajana hänen avukseen. Tästä lähtien Bercsényi oli vapaustaistelun varsinainen johtaja. Hän johti myös Rákóczin diplomaattisia neuvotteluja ulkovaltojen kanssa, solmien muun muassa 1707 Varsovassa Itävaltaa vastaan suunnatun liiton Pietari Suuren kanssa. Kun Unkarin säädyt 1711 Szatmárissa suostuivat rauhantekoon Itävallan kanssa, ei Bercsényi, yhtä vähän kuin Rákóczikaan, yhtynyt siihen eikä välittänyt "amnestiasta", koska hän ei luottanut itävaltalaisten lupauksiin. Tämän jälkeen Bercsényi eli vuosina 1711-16 Puolassa ja sen jälkeen, yhdessä Rákóczin kanssa, Turkissa sulttaanin vieraana. Vuonna 1717 hän turkkilaisen sotajoukon etunenässä hyökkäsi Etelä-Unkariin, mutta hänet pakotettiin pian perääntymään. Kálmán Thaly on koonnut Kokoelman Bercsényin kirjeitä ja muita asiakirjoja seitsemään niteeseen (1868 ja 1875-82).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
