Miinavene Paukku
| Miinavene Paukku | |
|---|---|
| Perustiedot | |
| Alustyyppi | Miinavene |
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Porin Konepaja Oy |
| Laskettu vesille | 1916 |
| Palveluskäyttöön | 1916, Suomen merivoimille 1920 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 60 t |
| Pituus | 20,3 m |
| Leveys | 4,5 m |
| Syväys | 1,2 m |
| Koneteho | 2 x 45 hv |
| Propulsio | puolidiesel |
| Nopeus | 9 solmua |
| Miehistöä | 6 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x konekivääri tai 1 x 20 mm Madsen |
| Miinat | 30-45 miinaa |
Miinavene Paukku (aiemmin T-15) oli Suomen merivoimien miinavene vuosina 1920-1943. Se valmistui 1916 Venäjän keisarikunnan laivastolle maayhdysmiinakenttien eli maista laukaistavien merimiinoin muodostettujen miinakenttien laskualukseksi.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläisten joukkojen poistuessa Suomesta alukset jäivät paikoilleen. Alus otettiin 1920 korjausten jälkeen Suomen merivoimiin. Alus palveli osana Rannikkolaivastoa.[1]
Talvisodassa alus laski luokkansa alusten mukana itäisellä Suomenlahdella 1.-6. joulukuuta 1939 kahteentoista eri miinoitteeseen yhteensä 352 miinaa.[2]
Alus tuhoutui Koivistolla 13. marraskuuta 1943 myrskyssä. Aluksen ollessa kiinnittyneenä saksalaisen proomun kylkeen sen moottorit kastuivat pakoputken kautta päässeestä vedestä. Koneita ei saatu käynnistettyä, jolloin se ajautui rantaan ja upposi.[2][3]
Paukun sisaralukset olivat miinaveneet Loimu, Lieska, Pommi ja Miina.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 36-37. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921, s. 321. Lontoo: Conway, 2006. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Tuomi-Nikula, Jorma: Suomen laivat punatähtisen sotalipun alla. Jyväskylä: Atena kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-212-6.