Michel Sogny
| Michel Sogny | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. marraskuuta 1947 |
| Muusikko | |
| Soittimet | piano |
| Aiheesta muualla | |
| www.michelsogny.net | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Michel Sogny (s. 21. marraskuuta 1947, Pau, Ranska) on unkarilaista syntyperää oleva ranskalainen pianisti, säveltäjä ja kirjailija. Hän on kehittänyt pianonsoiton opetuksen uuden metodin,[1][2] joka antaa jokaiselle oppilaalle - ikään katsomatta - mahdollisuuden oppia soittamaan, vastoin yleistä käsitystä, jonka mukaan tämä olisi mahdollista pelkästään oppimalla soittoa lapsuusiässä.[3]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Michel Sogny opiskeli Pariisin École Normale de Musiquessa. Hänen opettajiaan olivat Jules Gentille ja Ivonne Desportes. Sogny on lisäksi valmistunut kandidaatiksi kaunokirjallisuuden alalta,[4] psykologian maisteriksi sekä vuonna 1974 filosofian tohtoriksi Sorbonnen yliopistosta. Sorbonnessa hänen ohjaajansa oli Vladimir Jankélévitch. Michel Sogny on myös SOS Talents Foundationin perustaja.
Sogny oli yksi Franz Lisztin ranskalaisen yhdistyksen perustajista yhdessä Valéry Giscard d'Estaingin ja Franz Lisztin lapsenlapsenlapsen, Blandine Olivier de Prévaux'n kanssa.[5][6]
Michel Sognyn pianometodi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sognyn metodologiaa opetetaan Pariisissa ja Genevessä hänen perustamissaan kouluissa. Vuodesta 1974 lähtien yli 20 000 opiskelijaa on seurannut hänen pianonsoiton metodologiaansa.[7][8]
Mainittu metodi koostuu kahdesta osasta: didaktinen tehtävä - Prolégomènes, joka edustaa pieniä harjoituksia.[9] Polégomènes kehittää musikaalisen simfonian ja nuottien tajun.[10] Toinen osa koostuu etydien sarjasta, joka keskittyy teknisten tietotaitojen kehittämiseen, kuten käden liikkuminen ja asenjto.[11]
Yksi Sognyn oppilaista, joka aloitti pianosoiton käytännön aikuisiässä, oli ranskan kielen profesoori Michael Paris.[12] Sognyn neljävuotisen metodologian kurssin päätettyään, 30 vuotiaana, kultuuriministeriön suojeluksessa, hän on pitänyt konsertin Théâtre des Champs-Élysée:ssä.[13]
Michel Sognyn yksi menestyneistä oppilaista oli Claudine Jevaco, joka vuonna 1983 ja 1984 soitti Théâtre des Champs-Élysée:ssä.[14]
Vuonna 1981 senaatti teki virallisen vetoomuksen kulttuuriministerille Jack Langille, ottaa käsiteltäväksi Michel Sognyn metodolgian leviäminen koko Ranskassa.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Valérie Sasportas (23 April 2010). « Michel Sogny, La musique sans soupirs ». Le Figaro.
- ↑ Radio Classique (December 2015). "L’art et la Méthode de Michel Sogny".
- ↑ « L'histoire d'une adulte prodige », Piano n°19, 2005–2006.
- ↑ Le Processus de l'esprit créateur chez Liszt Malline:SUDOC
- ↑ Association française Franz Liszt 1972 », Documentation Association Franz Liszt, octobre 1972
- ↑ "Une Association Franz Liszt", Le Figaro, 16 October 1973, p. 29.
- ↑ Hillériteau, Thierry. "Les antiques accords de Michel Sogny", Le Figaro, 2 May 2014.
- ↑ "L'HUMANISTEDE LA MUSIQUE", 18 May 2017.
- ↑ François Lancel, "En avant la musique", Le Parisien, mai 1981
- ↑ Stephan Friedrich, "L'Art et la Méthode", Classica L'Express", décembre 2015, p. 4
- ↑ Georges Hilleret, "Le bonheur de jouer Bach après quelques mois de pratique", Télé 7 Jours, 26 mai 1984
- ↑ Stephan Friedrich, "Michèle Paris – L'adulte prodige", Classica L'Express, décembre 2014, p. 9
- ↑ Edgar Schneider, "Jours de France", Le Carnet de la Semaine, 3 mai 1980
- ↑ "En Bref- Récital à la Fondation Cziffra", Le Monde, 26 mai 1984
- ↑ "Enseignement de la musique : extension du centre Michel Sogny – Sénat".
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Michel Sogny Official Website
- Michel Sogny, l’art de la résilience Le Figaro
- Michel Sogny Academy
- Michel Sogny Personal Website
- SOS Talents Foundation
- Works at Artchipel
| ||||||||||||||||||
